Kahvitta yli 7 kuukautta
Vuoden 1973 kesä oli sateinen. Vanhempani olivat vuokranneet kesäasunnoksi vanhan maatalon Ruovedeltä. Maatalon pihasta lähti metsäpolku, jota pitkin pääsi talon omistajien uuden talon luokse. Pyöräilin polkua juuri pyöräilemään oppineen 5-vuotiaan innolla.
Muistan kuinka sain maatalossa ensimmäisiä kertoja kahvia. Se oli niin hyvää. Kupissani oli kahvin lisäksi paljon maitoa ja sokeria. Olin välittömästi koukussa! 46 vuotta kului kahvia juoden - aamulla, töissä, kavereiden kanssa jutellen, joskus illallakin.
Riippuvuuteni paheni välillä huolestuttavaksi. 1990-luvun alussa jouduin keittämään espressoa muovipulloon yöllä juotavaksi. Heräsin säännöllisesti ottamaan pienet huikat yön aikana. Aloin huolestua - ja koitin ensimmäistä kertaa kahvittomuutta.
Ensimmäinen yritys onnistui hyvin. Muutaman päivän päänsäryn jälkeen vieroitusoireet katosivat eikä mieleni tehnyt kahvia. Olin jonkin aikaa juomatta ja sitten aloin taas juoda. Kului vuosikymmeniä, join kahvia välillä enemmän, välillä vähemmän.
2000-luvun lopussa lopetin taas kahvin juomisen. Oikeastaan se jäi yritykseksi. Muistan matkustaneeni Tallinnaan, hirmuisen päänsäryn kourissa rynnänneeni Maijasmokiin minuuttia ennen sulkemisaikaa juomaan espressokupillisen huikalla.
Viime syksynä kahvin kiittaaminen lähti ihan käpälästä. Loman jäljiltä lopetin ensin oluen juomisen kuukaudeksi. Halusin kuitenkin tavata ystäviä kahviloissa, joten korvasin oluen kahvilla.
Päätin lopettaa kahvinjuomisen. Ajattelin, että lopettamisen ei pitäisi olla mahdottoman vaikeata, olinhan siinä jo aiemmin (tilapäisesti) onnistunut. Niinpä join viimeisen kahvikupilliseni Roihuvuoren Riossa 11. elokuuta 2019.
Vieroitusoireet alkoivat kahden päivän päästä. Hirmuinen päänsärky, joka onneksi talttui parasetamolilla. Päänsäryn jälkeen lihaksiani alkoi särkeä, ensin niskaa, joka jäykistyi niin, että nikama meni sijoiltaan. Pirullisen kipeätä.
Pahempaa oli vielä tulossa. Jalkojani alkoi särkeä. Särky oli aavemaista, ei niinkään lihaksissa vaan ihon pinnassa. Samaan aikaan voimani katosivat, keskinopeuteni maantiepyörällä putosi alle 20km/h. Jaloissa ei ollut voimaa, pienikin ponnistus sattui vietävästi. Tätä jatkui 2 viikon ajan. Olin päättäväinen, lopulta kipu katosi.
Sen koommin en ole juurikaan kahvia juonut. Muutaman aamukahvin join Italiassa joululomalla. Kaksi kertaa olen juonut Rytmi-baarissa kauralatten.
Sen pituinen se.
 |
| Kahvilla Roihuvuoren Riossa. |
Riippuvuuteni paheni välillä huolestuttavaksi. 1990-luvun alussa jouduin keittämään espressoa muovipulloon yöllä juotavaksi. Heräsin säännöllisesti ottamaan pienet huikat yön aikana. Aloin huolestua - ja koitin ensimmäistä kertaa kahvittomuutta.
Ensimmäinen yritys onnistui hyvin. Muutaman päivän päänsäryn jälkeen vieroitusoireet katosivat eikä mieleni tehnyt kahvia. Olin jonkin aikaa juomatta ja sitten aloin taas juoda. Kului vuosikymmeniä, join kahvia välillä enemmän, välillä vähemmän.
2000-luvun lopussa lopetin taas kahvin juomisen. Oikeastaan se jäi yritykseksi. Muistan matkustaneeni Tallinnaan, hirmuisen päänsäryn kourissa rynnänneeni Maijasmokiin minuuttia ennen sulkemisaikaa juomaan espressokupillisen huikalla.
Viime syksynä kahvin kiittaaminen lähti ihan käpälästä. Loman jäljiltä lopetin ensin oluen juomisen kuukaudeksi. Halusin kuitenkin tavata ystäviä kahviloissa, joten korvasin oluen kahvilla.
Päätin lopettaa kahvinjuomisen. Ajattelin, että lopettamisen ei pitäisi olla mahdottoman vaikeata, olinhan siinä jo aiemmin (tilapäisesti) onnistunut. Niinpä join viimeisen kahvikupilliseni Roihuvuoren Riossa 11. elokuuta 2019.
Vieroitusoireet alkoivat kahden päivän päästä. Hirmuinen päänsärky, joka onneksi talttui parasetamolilla. Päänsäryn jälkeen lihaksiani alkoi särkeä, ensin niskaa, joka jäykistyi niin, että nikama meni sijoiltaan. Pirullisen kipeätä.
Pahempaa oli vielä tulossa. Jalkojani alkoi särkeä. Särky oli aavemaista, ei niinkään lihaksissa vaan ihon pinnassa. Samaan aikaan voimani katosivat, keskinopeuteni maantiepyörällä putosi alle 20km/h. Jaloissa ei ollut voimaa, pienikin ponnistus sattui vietävästi. Tätä jatkui 2 viikon ajan. Olin päättäväinen, lopulta kipu katosi.
Sen koommin en ole juurikaan kahvia juonut. Muutaman aamukahvin join Italiassa joululomalla. Kaksi kertaa olen juonut Rytmi-baarissa kauralatten.
Sen pituinen se.
Kommentit
Olin kyllä maistanut kahvia, oppinut sen makuun - ja muistan samoin kahvin maun myös maalta, enoni luota, jossa kävimme kesäisin. Saara-tädin keittämässä kahvissa oli erityinen maku - ja maito suoraan lehmästä.
Jään koukkuun piristeisiin ja kahvinkin kohdalla totesin, että se ei oikein sovi minulle. Olen lopettanut monta kertaa - ja sitten taas aloittanut. Minulle tulee kolmen päivän päänsärky ja väsymys ja sitten se on ollut enimmäkseen ohi.
40-vuotiaana aloin saada rytmihäiriöitä, pulssi nousee 180-190 ja pysyy siellä minuutteja ja jo viime vuonna huomasin, että kahvikausi lisää niitä ja nyt, kun olen taas ollut kahvittomalla viime syksystä lähtien, niitä ei ole oikeastaan ollenkaan, ehkä kaksi kertaa puolessa vuodessa. :-)
Kahvi tuoksuu ja maistuu hyvältä, kun siihen on oppinut, mutta minun ei kannata juoda sitä. :-)