Koronaelämää tilastoina
Pandemia ja poikkeustila ovat muuttaneet kaikkien suomalaisten elämää. Niin minunkin. Minä aloitin sosiaalisten tilanteiden välttelyn jo liki viikkoa ennen poikkeustilan julistamista. Se ei ole vielä ollut ylitsepääsemättömän vaikeata vaikka kaipaankin ystäviäni paljon. Olisi niin ihanaa päästä Roihuvuoren Rioon juttelemaan ja suunnittelemaan yhdessä järjestettäviä tapahtumia. Olisi myös ihana tavata veljeäni Tampereella. Tai muuten vain mennä johonkin kahvilaan istumaan ja lukemaan; lounaalle ruokalaan. Tai kutsua ystäviä kylään meille kotiin.
Vaan se on nyt mahdotonta. Tilanne ei varmaankaan tästä kovin nopeasti palaa ennalleen tai edes sellaiseksi, että ystävien tapaaminen ei olisi iso riski. Siksi tähän on sopeuduttava, keksittävä erilaisia digitaalisia tapoja pitää yhteyttä ystäviin. Puhelin on kyllä hieno keksintö. Sen käyttö puhumiseen on viime vuosina jäänyt todella vähälle, mutta ei puhelimessa puhumisen taito ole mihinkään kadonnut.
Niin, tilastoista piti kirjoittaa. Suurimmat muutokset ovat:
Vaan se on nyt mahdotonta. Tilanne ei varmaankaan tästä kovin nopeasti palaa ennalleen tai edes sellaiseksi, että ystävien tapaaminen ei olisi iso riski. Siksi tähän on sopeuduttava, keksittävä erilaisia digitaalisia tapoja pitää yhteyttä ystäviin. Puhelin on kyllä hieno keksintö. Sen käyttö puhumiseen on viime vuosina jäänyt todella vähälle, mutta ei puhelimessa puhumisen taito ole mihinkään kadonnut.
![]() |
| Viikon 12/2020 ajankäyttöni |
- alkoholin juominen on vähentynyt merkittävästi, koska en enää voi mennä baariin tai konserttiin.
- tavaroiden ja vaatteiden etc ostaminen on loppunut lähes kokonaan. Kauppaan ei ole syytä mennä. Onneksi meillä on jo kaikkea enemmän kuin riittävästi.
- ruokaan kuluu vähemmän rahaa. Ennen söin aina lounaan ravintolassa ja yleensä kovin vielä kahvilassa. Päivittäin rahaa kului varmaankin 15 euroa tai yli. Kotona syömällä niin paljon rahaa on mahdotonta saada kulumaan.
Ulkoilu sen sijaan jatkuu entisellään. Viime viikolla ulkoilin ja kuntoilin 21 tuntia eli 3 tuntia päivässä. Lukeminen ja kirjoittaminen innostaa taas. Nukun melko tarkkaan saman verran kuin aiemmin, mutta sen lisäksi olen päiväuneillut.
Muutama viikko vielä ja alan tottua tähän uuteen maailmaan. Nyt vielä pelottaa ja ahdistaa, ehkäpä piakkoin ei niin paljon.

Kommentit