Joitakin ajatuksia työn tulevaisuudesta Suomessa

Kuntien ja valtion eläköitymissuma

Kuntatyöntekijöiden tilastojen kuntien palveluksessa on yli 400000 ihmistä. 

mukaan kuntien yleisimmät ammattinimikkeet ovat seuraavat. 

Helsingin sanomien uutisen mukaan kuntien työntekijöitä merkittävä osa on eläköitymässä lähiaikoina. Esimerkiksi Helsingin työntekijöitä on eläköitymässä yli 2000 vuodessa seuraavien 20 vuoden aikana.  

Kokonaisuuten seuraavien 20 vuoden aikana kuntien työntekijöistä eläköityy noin 250000 eli noin 12500 työntekijää vuodessa. 

Väestömme ikääntyy. Samalla kun tarvitsemme eläköityvien työntekijöiden tilanne uusia työntekijöitä - vaikka nostaisimmekin eläkeikärajaa - on meillä yhä pienempi määrä sekä nuoria että aikuisia, jotka voivat korvata eläköityvät työntekijät.  

Väestöllinen huoltosuhde on heikkenemässä, joskin aiempia ennusteita hitaammin. Tämä ei ole hyvä uutinen, koska syynä on matala syntyvyys. Lähivuosikymmeninä on siis yhä vähemmän nuoria, jotka voivat kouluttautua korvatakseen kunnilta eläköityvän henkilöstön. 

Huomattakoon, että yllä on käsitelty vain kuntien työntekijöitä. Valtio työllistää 124000 ihmistä. On oletettavaa, että heistäkin eläköityy suunnilleen suhteellisesti yhtä moni kuin kuntien työntekijöistä. Tämä tarkoittaa siis noin 3500 ihmisen eläköitymistä vuodessa seuraavien vuosikymmenten aikana. 

Yhteenlaskettuna kuntien ja valtioiden on saatava vuodessa noin 16000 uutta työntekijää vaikka samaan aikaan nuorten ikäluokat pienenevät ja väestön ikääntyminen luo yhä suuremman tarpeen sairaan- ja vanhustenhoidon henkilöstölle. Tästä esimerkkinä Marinin hallituksen päätös korottaa vanhustenhoidon henkilöstömäärää 0,7 työntekijää potilasta kohden. Tämä aiheuttaa noin 5000 lisätyöntekijän tarpeen kunnille seuraavien vuosien 

aikana. 

Syntyvyys on laskussa. On luultavaa, että ikäluokkien koko pysyy jatkossakin alle 50000 syntyneen lapsen. 

Yhteenvetona voimme todeta, että mikäli kuntien ja valtion töitä ei voida tulevaisuudessa korvata automaatiolla tai töiden tuottavuutta muutoin parantaa merkittävästi, laajamittaista työttömyyttä (tai työpaikkojen puutetta) ei ole tulevaisuudessa odotettavissa. Jos valtion ja kuntien eläköitymisen korvaaminen vaatii yli kolmanneksen ikäluokasta ja jos samaan aikaan tavoitteena on nostaa koulutustasoa, on mahdollista, että erityisesti sairaanhoitajien/perushoitajien/lähihoitajien tarve on merkittävästi suurempi kuin tarjonta. 

Suomen työmarkkinat kokonaisuutena

Tilastokeskuksen mukaan suomalaiset työpaikat jakautuvat seuraavasti. 

Taulukosta on tehdä seuraavia havaintoja. 

• työvoimaa vapautuu erityisesti maataloudesta (1. rivi) ja teollisuudesta (automaation ja yksikkökokojen kasvun seurauksena)
• työvoimaa on tarvittu lisää erityisesti rakentamiseen (syklistä, kaupungistumisen seurauksena), liike-elämän palveluihin, informaatioon ja viestintään sekä terveys- ja sosiaalipalveluihin (aiemman eläköitymisongelman lisäksi). 
• terveys- ja sosiaalipalveluiden työntekijöiden määrä on kasvanut voimakkaasti. 

Jotta pienevistä ikäluokista ja nyt jo työelämässä olevista olisi mahdollista saada kuntien ja valtion palveluksesta eläköityvien (ja lisääntyneen terveys- ja sosiaalipalveluiden tarpeen) edellyttämää henkilöstöä, on tarkasteltava, millaisia muutoksia teknologiassa on odotettavissa lähiaikoina. 

Teknologian kehitys, työn muuttuminen ja toimenpide-ehdotuksia

MIT:n “Work of the Future Taskforce” raportin mukaan teknologian kehitys muuttaa työpaikkoja ja niiden jakaumaan kolmella eri mekanismilla

Uusi teknologia voi 

• korvata jonkin työtehtävän kokonaan (kaivinkone korvasi ojankaivajat, automatisoitu puhelinkeskus korvasi puhelunvälittäjät). Yleensä työntekijöiden on mahdollista löytää parempia (turvallisempia, kiinnostavampia) töitä, mutta löytäminen ja uusien taitojen oppiminen vie aikaa. 
• täydentää tai tulla työn osaksi (suunnitteluohjelmistot, CAD, jatkossa automaattinen tekstien analysointi, röntgenkuvien tulkitseminen, kartta- ja navigointipalvelut). Näissä uusi teknologia (oli se mitä tahansa) auttaa ihmistä tekemään työnsä helpommin ja keskittymään työssään tehtäviin, joihin kulloisellakin hetkellä käytössä oleva teknologia ei vielä pysty. Tämä teknologian täydentävä vaikutus saattaa myös aiheuttaa joidenkin ammattikuntien kysynnän vähentymistä. 
• luoda kokonaan uusia työpaikkoja ja kysyntää uudelle osaamiselle ja kokonaan uusia ammattikuntia. 

Syntyvyys on laskussa, huoltosuhde heikkenee, nykyisistä työntekijöistä merkittävä osa eläköityy suurten ikäluokkien myötä. Jotta selviäisimme tästä, on meidän (Suomen valtiona ja yhteiskuntana) pystyttävä toimimaan siten, että

1. Pystymme hyödyntämään uuden teknologian mahdollisuudet työn korvaamisessa. On ennakkoluulottomasti otettava käyttöön uusia teknologioita siellä, missä teknologiaa on käytettävissä ja missä nykyisin on suuri määrä ihmisiä töissä ja missä uusi teknlogia voi korvata ihmistyötä. MIT:n raportin mukaan ajoneuvojen automaatio  (ja siten ajoneuvojen kuljettamiseen tarvittavan työvoiman määrän vähentyminen) voi olla tärkeimpiä tapoja vapauttaa työvoimaa; verkkokaupan yleistyminen voi olla toinen ja myös yhteydessä automaattisiin ajoneuvoihin. Jonkin verran työvoimaa voi saada vapautettua valtion- ja kuntienhallinnoista käyttämällä algoritmista päätöksentekoa ja ohjelmistorobotiikkaa. Se kuitenkin vaatii ennakkoluulottomia lakimuutoksia - ja yleisesti lainsäädännön muokkaamista algoritmisen päätöksenteon mahdollistavaksi. 
2. Luotava koulutusmahdollisuuksia ihmisille, joiden nykyisen työn teknologia lähitulevaisuudessa korvaa. Koulutusmahdollisuuksien on oltava aloilla, joilla on suuri kysyntä uusista työntekijöistä ja joissa teknologia ei voi korvata ihmistyötä. On ilmeistä, että suuri osa kuntien ja valtion työntekijöitä kuuluu tähän ryhmään: sairaanhoidon ja koulutuksen työn tehokkuutta on tuskin mahdollista nostaa merkittävästi esimerkiksi tietotekniikan keinoin. On myös hyvä huomata, että mikäli voisimme nostaa sairaanhoidon ja koulutuksen tehokkuutta (siis suoritteita per työntekijä), niin oletettavasti haluaisimme käyttää vapautuneen työajan ja -voiman sairaanhoidon ja koulutuksen laadun parantamiseen: ihmiset haluavat yhä parempaa hoitoa ja teknologian ja tieteen kehitys vaatii yhä parempaa ja laajempaa koulutusta (2. asteen oppivelvollisuus on tästä esimerkkinä). 
3. Löydettävä tavat rahoittaa kohdan B) koulutus. Mitä automaattisempaa työ on (niillä aloilla, joissa automaatio voi suuresti lisääntyä), sitä pienemmän osan arvonlisästä työvoima saa ja sitä pienempi on veropohja. On siis löydettävä uusia tapoja rahoittaa valtion (yhteiskunnan toimintaa) verotuksen avulla. Oletettavasti tämä tarkoittaa jonkinlaista arvonlisäveroa automaation luomalle arvolle, erilaisten ulkoiskustannusten verottamista (päästöverot), kiinteistöverojen nostamista, pääomaverojen nostamista (EU:n laajuisesti, verokilpailun lopettamista) ja muuta vastaavaa.
4. Löydettävä keinoja nostaa sosiaali- ja terveystyön sekä koulutusalan töiden arvostusta. Uusien ammattilaisten kouluttaminen näille aloille ei näet auta, jos uudet ammattilaiset eivät ota vastaan koulutustaan vastaavaa työtä tai jos he kovin nopeasti vaihtavat jollekin toiselle alalle. Riittävä ja reilulta tuntuva palkka on olennainen osa arvostusta ja alalla pysymisen välttämätön edellytys. Se ei kuitenkaan riitä, jos työntekijät eivät saa työstään työn parhaimmillaan tuottamaa mielihyvää muiden auttamisesta, yhteisöön osallistumisesta, oppimista ja jos työn tekemiseen (tavat, työajat, loma-ajat, etc) ei voi vaikuttaa. 
5. Kohta D vaatii uudenlaista johtamisesta, joka ottaa työntekijät vakavasti ja mukaan tekemään päätöksiä. Tämä vaatinee valtiollista ohjelmaa (tms) johtamisen kehittämiseksi. On ilmiselvää, että jo monesti yritetty SoTe-uudistus on tehtävä, koska nykyinen kuntiin perustuva malli ei ole kestävä. SoTe-uudistus ei kuitenkaan auta kohdan D ongelmien ratkaisemiseen vaan voi pahimmillaan vain vähentää näiden alojen houkuttelevuutta. 
6. On ryhdyttävä valtiojohtoisesti tutkimaan uuden teknologian mahdollisuuksia työntekijöiden työn täydentämisessä. Ilmeisiä mahdollisuuksia ovat erilaiset tekoälyjärjestelmät suurten tietomassojen lajittelussa (röntgenkuvat, automaattinen diagnoosiehdotusten tekeminen, yksilöiden veriarvojen ja laajan sairastavuustilastoinnin yhdistäminen). Näiden tehtävien teettäminen koneilla ei kuitenkaan vapauta kovin suurta määrä sairaanhoitohenkilöstön ajasta. Olisi tärkeää pystyä löytämään keinoja, joilla sairaanhoitajien ja lähihoitajien työstä osan voisi korvata automaatiolla tai jolla työtä voisi automaatiolla täydentää. Erityisen tärkeää on pitää huolta, ettei uusi teknologia lisää työtä. Näiden pyrkimysten olisi syytä olla keskeisiä SoTe-uudistuksessa.
7. Koska sairaanhoito vie suuren osa kuntien ja valtion henkilöstön työajasta, olisi jatkossa keskityttävä yhä paremmin sairastuvuuden vähentämiseen. Suurimmat terveysriskit ovat tiedossa: liikkumattomuus, epäterveellinen ruokavalio, tupakointi, alkoholin liikakäyttö. Keinot ovat tiedossa: kaupunki-infran muuttaminen omavoimaiseen liikkumiseen innostavaksi, epäterveellisten ruokien haittaverot (korvauksena negatiivisesta ulkoisvaikutuksesta) ja erilaiset järjestelmät, jotka kannustavat ihmisä liikkumaan ja syömään terveellisesti. Nykyään on jo lukuisia terveelliseen elämään kannustavia sovelluksia, mutta niitä voisi kehittää edelleen. 

-