Ihanaa kesäelämää koronapandemian hellitettyä hetkeksi. Söimme aamiaista Harjutorin Cafelito-kahvilassa. Aivan fantastinen espanjalainen kahvila, kerrassaan herkullisia voileipiä, hyvää kahvia ja erittäin ystävällinen palvelu.
Roihuvuoresta Harjutorille pyöräilee 18 minuutissa. Metrolla aikaa kuluu 4 minuuttia enemmän. Fillari on nopein kulkupeli kaupungissa, joka raskaahko retkifillari. Maantiefillarilla pääsisi vielä nopeammin, mutta se ei ole muutoin asiallinen kulkupeli kaupungissa.
Aamiaisretkellä jatkoin Helsingin katujen pyöräilemisestä aakkojärjestyksessä. Ei ikinä pidä jättää hyvää tilaisuutta käyttämättä. Anjalantie on noin 100 metrin pituinen katu, jonka toisella laidalla on moderni kerrostalo ja toiselle 1900-luvun alun viehättävä suurkortteli, josta historiikki kertoo seuraavaa
 |
Koneen ja Sillan korttelin suojaisa sisäpiha on
edelleen vilkkaassa käytössä. © Kuva: Museovirasto |
1920-luvulla pyrittiin yhtenäiseen kaupunkikuvaan muurimaisten talorivien ja suurpihakorttelien avulla. Uusissa asemakaavoissa luovuttiin piharakennuksista ja puistojen merkitystä korostettiin. Käpylässä kokonainen kaupunginosa sai puutarhan luonteen. Eliel Saarisen ja Bertel Jungin laatima Suur-Helsingin yleiskaava valmistui vuonna 1918 nimellä Pro Helsingfors. Se ennakoi Helsingin hajakeskitysperiaatetta, joka toteutui vasta toisen maailmansodan jälkeen.
1920-luvulla Helsingin vanhoja kaupunginosia täydennettiin runsaasti. Puutalot saivat tehdä tietä uusille tiilitaloille. Armas Lindgren ja Bertel Liljequist suunnittelivat vuonna 1917 Vallilaan Kone ja Silta -yhtiön työväenasunnoiksi suurpihakorttelin, joka valmistui viimeisiltä osiltaan vuonna 1929.
Takaisin kotiin pyöräilin vankilan vierestä. Vankila on niin synkkä laitos, että sen säännöllinen näkeminen karkoittaa kaikki rikolliset aikeet ja tuumat. Onneksi niitä ei ole ollutkaan. Vankilan näkeminen on kuin rokote rosvoutta vastaan.
 |
| Cafelito |
 |
| Cageliton aamiainen kahdelle |
 |
| Anjalantie |
Kommentit