Ala-Tikkurilantie - Helsingin 200. katu
Olipas tuulista. Harmajalla länsituulen voimakkuus oli tänään iltapäivällä 18m/s, puuskissa 20m/s. Lento-asemalla lukemat olivat 16m/s ja 18m/s. Tuuli oli voimakasta ihan joka paikassa. Olin aikeissa pyöräillä pitkän lenkin, mutta tuuli vei ilon polkemisesta.
Kaupungissa on kolmenlaisia katuja: sellaisia, joita voi pyöräillä, sellaisia joita ei voi ja sellaisia, joita voisi saada mutta armeija estää. Tänään listalla oli moottoritie, joten sitä en voinut polkaista.
Tuulisella säällä on viisainta pyöräillä metsässä, puistoissa ja muissa paikoissa, joissa tuuli ei pääse puhaltamaan täydellä voimallaan aukioiden, peltojen ja suorien katujen ja teiden kautta. Onneksi Helsingissä riittää suojaisia alueita, esimerkiksi keskuspuisto ja länsituulella myös Vantaajoen varsi.
Aakkosissa seuraavana katuna oli tänään Ala-Tikkurilantie. Se on osa kolmoskehää, joten en tietenkään voinut pyöräillä Ala-Tikkurilantietä. Moottoritiellä pyöräilemisestä saa sakot ja voi päätyä pikku-uutiseksi sanomalehteen. Kumpikaan ei ole kiva juttu. Siksi päätin, että moottoritien osalta riittää lähimmän pyörätien polkeminen. Pyörätiessä ei ole mitään valittamista, koska meluaita on korkea ja kehän lähistön puistot viehättäviä. Ja onhan juuri noilla main myös Biltema!
Menomatkalla kävin syömässä kanakababin Pakilan pitseriassa, kaupungin parhaat ainakin laatuhintasuhteeltaan. Paluumatkalla vietin puolisen tuntia Malmin hautausmaata lähinnä olevan Nesteen bensa-aseman terassilla juoden Pepsi Maxia ja katsellen Eurosportilta Tour de Francen 12. etappia. Sen voitti nuori sveitsiläinen Mark Hirschi, josta kuulemme vielä. Kaveri on lahjakkaampi kuin managerinsa Cancelllara.
Kiva päivä. Kotona postilaatikossa odotti Harvard Business Review.
Kaupungissa on kolmenlaisia katuja: sellaisia, joita voi pyöräillä, sellaisia joita ei voi ja sellaisia, joita voisi saada mutta armeija estää. Tänään listalla oli moottoritie, joten sitä en voinut polkaista.
 |
| Ala-Tikkurilantie |
Tuulisella säällä on viisainta pyöräillä metsässä, puistoissa ja muissa paikoissa, joissa tuuli ei pääse puhaltamaan täydellä voimallaan aukioiden, peltojen ja suorien katujen ja teiden kautta. Onneksi Helsingissä riittää suojaisia alueita, esimerkiksi keskuspuisto ja länsituulella myös Vantaajoen varsi.
Aakkosissa seuraavana katuna oli tänään Ala-Tikkurilantie. Se on osa kolmoskehää, joten en tietenkään voinut pyöräillä Ala-Tikkurilantietä. Moottoritiellä pyöräilemisestä saa sakot ja voi päätyä pikku-uutiseksi sanomalehteen. Kumpikaan ei ole kiva juttu. Siksi päätin, että moottoritien osalta riittää lähimmän pyörätien polkeminen. Pyörätiessä ei ole mitään valittamista, koska meluaita on korkea ja kehän lähistön puistot viehättäviä. Ja onhan juuri noilla main myös Biltema!
 |
| Reittini |
Menomatkalla kävin syömässä kanakababin Pakilan pitseriassa, kaupungin parhaat ainakin laatuhintasuhteeltaan. Paluumatkalla vietin puolisen tuntia Malmin hautausmaata lähinnä olevan Nesteen bensa-aseman terassilla juoden Pepsi Maxia ja katsellen Eurosportilta Tour de Francen 12. etappia. Sen voitti nuori sveitsiläinen Mark Hirschi, josta kuulemme vielä. Kaveri on lahjakkaampi kuin managerinsa Cancelllara.
Kiva päivä. Kotona postilaatikossa odotti Harvard Business Review.
Kommentit