Where the crawdads sing - Delia Owens

 Tämä kirja nostaa esiin kysymyksen kertomuksen uskottavuudesta. Ovatko kertomuksen kauneus, kielen kauneus ja kirjan koukuttavuus tärkeämpiä kuin kirjan tapahtumien ja henkilöhahmojen uskottavuus? En osaa sanoa. Tämä kirja on kaunis, hyvin kirjoitettu ja koukuttava. Samaan aikaa päähenkilö on täysin epäuskottava. 

Netistä löytynee (tämän arvioni) lisäksi vaikka kuinka monta kuvausta kirjasta, ammattilaisten ja amatöörien laatimina. Se ei haittaa. Kerron silti mistä kirjassa on kyse. 

Nuori perhe joutuu laman ja sodan jälkeen taloudelliseen kurimukseen. Isä juopottuu, menettää vaimoltaan eli perheen äidin suvulta perimänsä omaisuuden. Perhe muuttaa rämeiden keskelle USA:n eteläiselle itärannikolle. Isän juoppous pahenee, väkivalta on aina läsnä. Eräänä päivänä äiti lähtee eikä ikinä enää palaa. Sitten lähtevät veljekset. Lopulta isä ei enää palaa juopottelureissuiltaan. Jäljelle jää vain nuori tyttö, Kya. Hän jää elämään rämeen keskelle surkeaan vajaan. 

Kya oppii itsekseen - osin isältään oppimiaan taitoja hyödyntäen - kalastamaan ja keräilemään simpukoita. Ne hän myy läheisen pienen kaupungin/kylän laidalla olevalle bensa-aseman ja kaupan pitäjälle. Kya tapaa rämeellä pojan, joka opettaa hänelle luonnon tarkkailua. Kya kasvaa teiniksi, jatkaa simpukkaliiketoimintaansa, poika lähtee opiskelemaan eikä lupauksista huolimatta palaa. Poika on kuitenkin ehtinyt opettaa Kyaa lukemaan. Kya on myös luonnonlahjakkuus luonnon jäljentämisessä piirroksin. 

Kya on myös erittäin kaunis ja vetää puoleensa nuoria miehiä. Vaikka Kya osaa rambomaisesti kadota rämeelle, yksi pojista tekee hänelle seksuaalista väkivaltaa. Sitten myöhemmin, paljon myöhemmin, poika löydetään kuolleena. Kya on pääepäilty, mutta enpäs kerrokaan miten oikeudenkäynti päättyy ja millaisia ennakkoluuloja rämeellä eläneeseen ja kasvaneeseen tyttöön kohdistetaan. 

Tarina menee suunnilleen noin. Mainittakoon kuitenkin, että Kya kirjoittaa ja kuvittaa useita palkintoja saavia kirjoja rämeen kasveista, linnuista ja kaloista. Kirjat ovat niin hyviä, että ne otetaan käyttöön yliopistoissa etc. 

Tässä kohtaa pääsemme kirjan keskeiseen ongelmaan. Ei ole kovin uskottavaa, tuskin edes lainkaan, että nuori lapsi voisi yksin muutaman viikon lukemaan opettamisen jälkeen pystyä lukemaan itsekseen akateemista kirjallisuutta ja itse kirjoittaa akateemista kirjallisuutta. Miten se voisi olla mahdollista? Ei sellaista kyllä yleensä tapahdu todellisuudessa.

Jos kirjan keskeistä uskottavuusongelmaa ei pidä ongelma, jos tämmöinen ongelma ei haittaa lukukokemusta, niin kirja on hyvä. Tai sitten ei. Kannattaa se silti lukea siinä missä mikä tahansa hyvin kirjoitettu bestseller.