Sen pituinen se - Janne Saarakkala

 Erika ja Tomi kasvavat Kemissä. Kemissä on ahdistavaa, erityisesti Tomille, joka on homo ja jonka äiti on shamaaneja tutkinut juoppo noita. Siksi Erika ja Tomi muuttavat Erikan ylioppilaskirjoitusten jälkeen välittömästi Helsinkiin. Tomin kirjoitukset jäävät väliin. 

Helgingissä Erika ja Tomi päätyvät asumaan Erikan mummun asuntoon Unioninkadulle. Erika opiskelee yliopistossa ja päätyy tiedostavana ja aktiivisena ja äänekkäänä mukaan Ylioppilasteatteriin. Tomi hengailee ja homoilee, ahkerasti. Mukana on myös Waltteri, joka on homo, mutta ei sitä myönnä ennenkuin 11 vuoden kiirastuli on ohi. Sitten myöntää, mikä miellyttää Tomia. 

Unioninkadun asunnossa pidetään ankaria bileitä, jossa sekä tiedostetaan että puhutaan seksistä. Seksiä myös harrastetaan antaumuksella, muutkin kuin Tomi. Jossain vaiheessa Waltteri pääsee teatterikorkeaan, itseään erityisen lahjakkaana pitävä Erika ei. Erika ei siitä masennu - tai myönnä ainakaan julkisesti - vaan ryhtyy yhteisöteatterihommiin, jotka vievät hänet Afrikkaan, jossa hän tapaa lahjakkaan Needin, jonka kanssa hän saa Nero-lapsen. Need on huono sängyssä, joten Erika lemppaa hänet muutaman kivuliaan ja tylsän Suomessa vietetyn vuoden jälkeen. Need päätyy ensin suljetulle osastolle Suomessa ja myöhemmin Ghanassa valtiollisen yliopiston dekaaniksi. 

Tomi sen sijaan ei malta pysyä paikallaan. Hän on asunut yhdessä Erikan kanssa, tosin usein pitkäksi aikaa reissuilleen kadoten. Tomi näet - sivupersoonansa Tom-nimellä - tapaa matkustaa iskemiensä miesten rahoilla ympäri maailmaa. Välillä tämä homma toimii, välillä käy kuten Viipurissa eli tulee turpiin. Mutta tie vie ja Tom ei pysty sen kutsua vastustamaan. 

Erika ja Needing avioliiton alussa Tomi käy Unioninkadun asunnossa ylimääräiseksi ja ottaa hatkat. Hänestä ei kuulu vuosikausiin, ties missä menee, mutta jotenkin sattumalta Waltteri (kaapista tullut versio, Villen kanssa naimisiin menossa oleva) tapaa hänet Istanbulissa. Melkoinen yleinen ja yhtäläinen juhliminen ja naiskentelu alkaa. Aktien välissä ystävykset käyvät kymmenien sivujen verran läpi omaa seksuaalishistoriaansa. 

No, lopulta käy silleen, että Erika ja Waltteri keski-ikäistyvät, Tomi/Tom ei. En kerro miten siinä sitten käy. 

Kirja on pääosin kiinnostava, mutta päähenkilöiden loputon höpötys, aktien tarkka ja jotensakin pitkäveteinen kuvaaminen käyvät muutaman sadan sivun jälkeen tuskallisiksi. Se ei onneksi haittaa, koska pahimman tuskallisuuden kohdalla juoni tiivistyy ja lukijan (minun!) mielenkiinto herää uudestaan. 

Kertomus on kirjoitettu eri henkilöiden näkökulmista. Luonnollisesti henkilöt eivät muista tapahtumia samoin, niiden merkityksestä ei ole minkäänlaista yhteisymmärrystä. Väärinymmärryksiä sen sijaan on. Näkökulmatekniikka toimii melkein kirjan loppuun asti ennen romahtamistaan tavalliseksi kronologiseksi kerronnaksi. 

Kirjassa parasta on omanikäisteni ihmisten elämän kuvaaminen, 1990-luvun kulttuurielämän tarkkanäköiset kuvaukset. Jo niiden vuoksi kirja on lukemisen arvoinen.