Westend - Suvi Vaarla

Suvi Vaarlan kertomus Elinan elämästä turvallisesta lapsuudesta 1990-luvun alun laman kautta aikuisuuteen ja vuoden 2008 finanssikriisiin vei mukanaan. Luin kirjan sitä välillä alas laskematta 4 tunnissa aamuyöllä. Kirja on siis sekä aiheeltaan kiinnostava, mukaansatempaava että erittäin hyvin kirjoitettu. 

Kirja kertoo siis Elinan elämästä. Hän on syntynyt 1970-luvun lopulla, elää aluksi vanhempiensa kanssa kerrostalossa Tapiolassa. Vähitellen hänen Pekka-isänsä tempautuu mukaan 1980-luvun nousukauteen, perustaa rakennusliikkeen, jolla alkaa mennä hyvin. Perhe muuttaa hienohkoon taloon Westediin, jossa Elina tutustuu naapuritalon Sandraan, jonka vanhemmilla menee myös ainakin näennäisesti hyvin: Sandran isä ei ole yrittäjä, mutta onnistuu luovimaan hyväpalkkaisiin toimiin rahoitusmaailmassa. 

Elämä on huoletonta, kesät lämpimiä. Elina ja Sandra elävät syvän ystävyyden täyttämään lapsuutta ja teini-ikää kunnes devalvaatio ja markan kellutus tuhovat Pekka-isän liiketoiminnan ja tyttöjen vahnempien välit. Elinan perhe menettää kaiken, jopa isovanhemmat jossain Kemin takamailla joutuvat myymään metsää tukeakseen Elinan elämään. 

Elina pääsee lopulta - monien vastoinkäymisten, aika rankan teinisekoilun ja lopulta Sandran kanssa eroon johtaneen riidan jälkeen - opiskelemaan, valmistuu ja saa työpaikan. Isänsä ja äitinsä elämän tuhoutuminen, konkurssi ja varsinkin Pekka-isän kyvyttömyys löytää toivoa uudestaan painavat kovin paljon Elinaa. Hän ei uskalla luottaa elämän kantavuuteen, ei ihmisiin eikä varsinkaan ottaa lainaa. 

Kirjan lopussa on tapahtumia ja käänteitä, jotka on paras jättää lukijalle yllätykseksi. 

Kirja on kirjoitettu kahdessa eri ajallisessa näkökulmassa. Pääsemme seuraamaan Elinan elämää vuoron perään lapsena ja aikuisena, tavallaan ennen ja jälkeen ylioppilaskirjoitusten. Tarinat - jotka siis ovat sama tarina - kietoutuvat jännittävästi yhteenä. Vanhempi Elina kärsii asioista, joista nuorempi ei ole vielä kertonut. Tästä syntyy kirjaa kannatteleva jännite, joka on taiten luotu. 

Elinan tarina sattuu aikaan, jona itsekin olin nuori, kasvoin teiniksi ja muutin opiskelemaan Helsinkiin. Jäin miettimään laman vaikutusta itseeni. Se oli välittömästi melko pieni: kun lama alkoi, opiskelin ja jotenkin sain aina jostain rahaa, en muista raha-asioiden olleen kovin ahdistavia. Luultavasti se johtui vanhempieni taloudellisesta tuesta, jota sain, mutta jonka määrää en muista. Vanhoista päiväkirjoista se selviäisi, mutta ne ovat Tampereella lapsuudenkotini autotallissa. 

Välillisesti laman vaikutus on saattanut olla suurikin. Olen aina ollut haluton ottamaan lainaa. En ole luottanut työnantajien hyvyyteen vaan olen suhtautunut työpaikkoihin hyvin palkkasoturimaisesti: hommia tehdään rahasta, ei lojaliteetista ja aina ollaan valmiita vaihtamaan tarpeen tullen. 

Vaarlan teos on siis sekä hyvää kirjallisuutta että avaa ikäisilläni uusia näkökulmia omaan menneisyyteen ja sen tapahtumien vaikutukseen nykyhytkeen.