Delete - V.S. Luoma-Aho

V.S. Luoma-Ahon Delete on kummallinen teos. Siinä on tusinan verran tarinoita, joista osa on lehtiartikkeleiden irvikuvia, osa fiktiivisiä kirja-arvosteluita, osa ensimmäisen persoonaan muotoon kirjailtuja synkkiä kertomuksia jonkun kirjassa useasti itsestään kertovan henkilön elämästä. Osa kirjan kappaleista on perinteisiä novelleja. 

Kirjaa voi siis lukea mistä kohdasta tahansa aloittaen. Jopa kesken kertomuksen aloittaminen ei ole mahdotonta, koska osa kertomuksista ei ala mistään eikä lopu mihinkään. Tämmöisiä ovat kirjan kertomuksen rakkaudesta ja luokkakokouksesta, jotka ovat kuin ohimennen kuultuja fragmentteja hieman hulmatuneiden keski-ikäisten puheesta, sinällään uskottavia ja tunnistettavia, kliseensä kauniisti kantavia. 

Kirjan nimi viitannee kertomukseen Maaseudun tulevaisuus, jossa maaseudulla työt ovat vähentyneet ja tilan emäntä on ryhtynyt ison verkko-operaattorin palvelukseen. Hänen tehtävänään on päättää ilmiannettujen kuvien kohtalot: poistetaanko vai ei. Työ vaikuttaa ikävältä, räävittömien kuvien loputtomalta virralta. Samaan aikaan isäntä hoitaa lehmiä. Kertomus on riipaiseva, erityisesti sen loppukohtaus, jota en nyt paljasta. 

Luoma-Ahon maailmassa, tai ainakin Deleten maailmassa, kaikki ei ole hyvin. On kaikenlaista vaivaa, ilmastonmuutosta ja tulevaisuuden pelkoa. Ihmisten - päähenkilöiden - synkät mietteet tulevat esille puheaktien välissä ja joskus vuorosanoissakin. Kirjan ihmiskuvasta voi olla pitämättä, mutta sen esitystapaa ei voi olla ihailematta. 

Luin kirjan melko nopeasti, osin baarissa. Se sopiikin hyvin baarilukemiseksi, koska baarielämä alkaa kirjaa lukiessa muuttua kaleidoskooppisesti omituiseksi. Tai sitten humalluin.