Ajatus 78 - Suomen filosofisen yhdistyksen vuosikirja 2021

 SFY:n eli Suomen filosofisen yhdistyksen vuosikirja vuodelta 2021 eli Ajatus 78 on professori Panu Raatikaisen kauden ensimmäinen. Kuten perinteisiin filosofisiin hyveisiin kuuluu, jo vuosikymmenien ajan hyväksi todettua ja koettua formaattia ei ole muutettu. Kirjassa on muistokirjoituksia, vertaisarvioituja artikkeleita, kirja-arvioita ja väitöstilaisuuksien lectio praecursorioita.

Ajatus onnistuu usein hitaasta julkaisutahdistaan huolimatta olemaan ajankohtainen. Tällä kertaa kirjassa on kaksi erittäin kiinnostavaa artikkelia, joiden lukeminen olisi hyväksi kaikille koronapandemiaa ja sen esiinnostamia ilmiöitä pohtiville. 

Vertaisarvioidussa artikkalissaan Kriisinhallinnon poliittinen teoria Eerik Lagerspetz käsittelee poikkeustilojen oikeutusta ja historiaa antiikin Roomasta 1800-luvun lopulle. Kysymys on kutkuttava: miten suvereeni yhteisö (kansa, poliitinen yhteisö) voi luopua suvereeniteetistään ja antaa vallan jollekin diktaattorille tai poliittista yhteisöä pienemmälle ja nopeammin päätöksiä tekevälle joukolle, vaikkapa Suomessa joidenkin kaipaamalle "koronanyrkille". Roomassa ja muutoinkin on ajateltu, että tämmöinen diktaattori tai nyrkki voidaan valita kriisitilanteessa, eduskunnan (senaatin) toimesta,  määräajaksi, diktaattori saa tehdä päätöksiä vaan ei muutaa lakeja, erityisesti ei perustuslakia. 

Tämmöisiä diktaattoreita Roomassa valittiin 700 vuoden aikana 90, yleensä 6 kuukauden määräajaksi. Rooman jälkeen teoriaa ovat käsitelleet ja kehittäneet muun muassa Machiavelli, Hobbes, Roussea, Spinoza, ja monet muut. 

Lagerspetz esittelee teorian kehitystä, mutta ei (viisaasti) ota kantaa nykyiseen keskusteluun Suomessa. Käsittely kuitenkin paljastaa koronanyrkkiä vaativien tietämättömyyden: hehän eivät osaa sanoa kuka nyrkin valitsisi, miten pitkäksi ajaksi etc - vaan haluavat vain luovuttaa oman valtansa jollekin isähahmolle (minun tulkintani, vulgaari). Oli käsityksemme poikkeustilassa valtaan valittavasta diktaattorista (vaikkapa sitten Krista Kiurusta tai pääminiteristä tai nyrkin johtajasta eli jonkinlaisesta juntasta) mikä tahansa, meidän on mietittävä millaisia vaaroja valintaa ja uhkia diktaattorille annettavista valtuuksista syntyy. Tähän liittyvää keskustelua on Suomessa käyty vähän. 

Todettakoon, että koronapandemian aikana voimassa ollut poikkeustila vaikutti toimivan hyvin. Se oli hyvin rajattu kestoltaan ja valtuuksiltaan. On myös hyvä, että ainakin nykyisellä pääministerillämme vaikuttaa olevan melkoinen vastenmielisyys hallintomuotomme syrjäyttämiseen ja poikkeustilan julistamiseen. 

Maria Lasonen-Aarnio käsittelee uuden professorin juhlapuheessa hyviä tiedollisia tapoja. Kirjoitus on lyhyt, mutta tuo esiin pandemian aikana vakavaksi osoittautuneen kysymyksen miten meidän pitäisi muodostaa uskomuksemme. Päähuomio lienee se, että uskomusten muodostumisesta tutkiessa on syytä keskittyä yksilöiden hölmöyden/älykkyyden sijaan ympäristöihin, joissa he uskomuksiaan (ja tietona pitämiään asioita) muodostavat. Huonossa ympäristössä edes hyvät tiedonmuodostuksen tavat eivät riitä. 

Mainittakoon lisäksi Sami Pihlströmin kirja-arvio Ilkka Niiniluodon Tekniikan filosofia -kirjasta. Se sai minut hankkimaan kirjan ja miettimään, josko tekniikan filosofia voisi tarjota minulle väitöskirjan verran tutkittavaa.