Helsinki 1984 yön olennot & uusi aalto - Pete Europa
"Vaatteet, vaatteet, vaatteet, vaatteet / On mun aatteet, aatteet" julisti Maukka Perusjätkä vuonna 1980. Maukan vaatteet eivät nykykatsannossa eivätkä edes aikanaan olleet erityisen kummalliset. Moottorisaha, jotka Maukka esiintyessään heilutteli, oli paljon erikoisempi.
Vuoden pari Maukan biisin julkaisemisen jälkeen Helsingin kahviloihin ja kapakoihin ilmestyi joukko erikoisesti pukeutuvia ja meikattuja miehiä, tai nuorukaisia, parikymppisiä pääosin. He olivat ottaneet vaatteiden tärkeyden tosissaan - vaatteet todellakin olivat heille aatteet.
Nuorukaiset ja heidän kanssaan henganneet nuoret naiset olivat ottaneet käyttöönsä myös kutakin ilmeisesti hyvin kuvailleet nimet. Eräsä heistä oli Pete Europa, joka on aiemmin (vuonna 2010) tehnyt ajastaan (muutamasta vuodesta 1980-luvun alussa) dokumentin. 10 vuotta dokumentttinsa valmistumisen jälkeen Pete Europa on koonnut aineiston kirjaksi.
Kirja kertoo siis pienen nuorisojoukon elämästä vajaan 40 vuotta sitten. Kirjan mukaan nuorukaisille tärkeintä oli tyylikkyys, vahvat meikit ja joko kirpputoreilta tai joskus jopa Lontoosta hankitut vaatteet. Kun porukka kasvoi tarpeeksi isoksi, syntyi idea järjestää omia klubeja ja bileitä eri ravintoloihin Helsingissä. Bileet vaikuttavat olleen vaatteiden jälkeen toiseksi tärkein itseilmaisun keino - niihin pääsivät vain harvat ja valitut. Vielä harvemmat pääsivät sisäpiiriin.
Helsinki 1984 kertoo näistä ajoista, bileistä, vaatetuksesta haastattalujen avulla. Kirjassa on kymmeniä eri ääniä. Osa haastatelluista muistaa hyvin nuoruutensa, osa myöntää, että pääosa huuruisista ajoista on jo unohtunut.
Haastattelut ovat kirjan vahvuus, koska ne tuovat henkilöt lukijan lähelle. Osa henkilöistä saa kirjaa lukiessa vahvan, persoonallisen hahmon, osa taas jää luonnosmaiseksi.
Haastattelut ovat myös kirjan heikkous, tai pikemminkin se, ettei kirjassa juuri ole mukana pohdintaa ajan muista muutoksista. Välillä kirjassa mainitaan pysähtyneisyys ja kekkosslovakia ja suomalaisen yhteinäiskulttuurin ahdistavuus. Se on hyvä ja luo lukijalle hieman taustaa ahdistuksesta ja kulttuurisesta ahdistuksesta, johon nuorten mustavalkoiset meikit ja räväkkäät vaatteet olivat ratkaisu.
Kirja kuitenkin ohittaa kokonaan muun suomalaisen nuorten kulttuurin. Esimerkiksi Tampereen musaskeneä kirja haukkuu junttimaiseksi unohtaen kokonaan Tampereella silloin vallinneen hyvin vahvan - ja erikoisesti pukeutuvat - hard core punk -skenen.
Kirja kannattaa hankkia käsiinsä ja selailla. Kannesta kanteen lukeminen ei sen sijaan ole viisasta.
Kommentit