Sapattivuosimietteitäni, osa 1.

 

Hissukseen on alkanut tämä vuosi, sapattivuosi. Kummallisesti koko ajan fiilis, että pitäisi tehdä jotain, lukea, opiskella, kehittyä, ei ainakaan pidä vaan ottaa rennosti. Että pitää koko ajan ja jatkuvasti näyttää jollekulle, vaikka kuvitteelliselle työnantajalle tai kavereille tai ties vaikka ukkojumalalle, että Kinnusen poika se ei chillaile. Työtä kun ei ole, on tehtävä hakemuksia ja parannettava työmarkkina-arvoa ja mahdollista hyötyään yhteiskunnalle, joka nykyisin aina redusoituu suoraan ja pelkästään talouteen ja siinäkin silleen yksinkertaistettuna just seuraavien viikkojen tai sprinttien tai korkeintaa puolen vuoden ajalle. 

En tiedä. Miksi ihmeessä ei välillä vain voisi ja olisi suotavaa ja arvokasta vain olla ja lueskella kirjoja ihan vain lukemisen ilosta? Miksei työkyvyn varmistaminen pidemmälle ajalle, aina eläkkeelle asti, huilaamalla, miettimällä, luonossa liikkumalla ilman tavoitteita olisi suotavaa tai järkevää tai edes siedettyä? 

Miksi ihmeessä ihmisen olisi optimoitava elämänsä? Mitä ihmettä elämän optimointi edes tarkoittaa, voisi tarkoittaa? Onko olemassa jokin arvo, jota voi mitata suoraan ja jakojäännöksemäti ja joka on sitten optimoinnin tavoite? Voisiko se olla mitään muuta kuin hyvä elämä, josta on koko historian aikana ollut monia eri näkemyksiä eikä mitään objektiivista totuutta ole vieläkään löydetty? Ei elämän tarkoitus, optimoinnin tavoite voi olla mahdollisimman paljon saavuttaminen, mahdollisimman monen kirjan lukeminen, tutkinnon suorittaminen, maratonin juokseminen. Ei edes mahdollisimman monen helsinkiläisen kadun pyöräileminen vuoden aikana - eikä sen paremmin vuodessa pyöräiltyjen kilometrien määrä, tai punnerrusten lukumäärä. 

Entä raha sitten? Miksi rahaa tarvitsisi saada aina enemmän? Miksi Instagrammissa on kymmeniä, satoja, loputon määrä ohjeita siitä miten elää kuin biljonääri? Nehän yleensä kertovat, että biljonäärit eivät juuri nuku vaan työskentelevät 14 tuntia joka päivä. Miksi ihmeessä niin tekevät, jos tekevät? Miksi ihminen, jolla on jo vaikka 100 miljoonaa euroa, enemmästä nyt puhumattakaan, tekisi työtä yötä päivää? Hulluhan sellainen ihminen olisi, jos nyt kukaan jatkuvasti voi vaan töitä tehdä. 

Tämmöisiä mietteitä tänään.