Suruton Helsinki : 1920-luvun Helsinki - Mikko-Olavi Seppälä

 1920-luku on kiehtovaa aikaa. Suuren sodan jälkeen sodasta selvinneet iloitsivat elämästä. Syntyi jazz, elokuvien määrä räjähti, kansainvälinen kauppaa ja muu kanssakäynti kukoistivat. Tieteessä tapahtui, fysiikassa tehtiin läpimurtoja, lääketieteen ja kemian keinot syntetisoida lääkkeitä parani. Ja kaiken huipuksi autoteollisuus ryhtyi täyttämään maailmaa autoilla. 

Ajasta on loputon määrä kirjallisuutta, elokuvia, TV-sarjoja. Mieleen tulevat Virpi Hämeen-Anttilan dekkarit, jotka kertovat vuosikymmenen Helsingistä ja suomesta, Kjäll Vestön kirjat - ja tietenkin Babylon Berlin. 

Suomessa vuosikymmen seuraili muun maailman mallia yhdellä lisämausteella. Meillä oli vallalla kieltolaki, joka ei vähentänyt alkoholin kulutusta, mutta joka loi omanlaisensa kulttuurin, kaksinaismoraalin ja pirtusalakuljettajien sankarijoukon. 

Mikko-Olavi Seppälän dokumenttiteos Suruton kaupunki: 1920-luvun iloinen Helsinki kertoo Helsingin 1920-luvusta 10 eri näkökulmasta, jotka luovat kuvan oma-laatuisesta, mutta silti tarkasti ulkomaiden elämää tarkkailleesta kaupungista ja sen asukkaista: jazz-tytöistä, kieltolainen ideoinesta raittiusihmistä, heitä kiusanneistea trokareita ja tavallisista kaupunkilaisista taskumatteineen, lääkäreistä määräämässä hehtolitroittain viinaa lääkkeeksi, poliiseista ohjaamassa liikennettä autojen seassa, ulkoilmaelämästä Mustikkamaalla ja Hietaniemessä (ja sen rakentamisesta Pihjalasaaren salmen hiekasta), terveysvimmasta eli kuntoilusta ja ulkoilman palvonnasta. 

Kaikista näistä kirjassa on tarkat kuvaukset, loputtomasti nippelitietoa, anekdootteja, lainauksia ajan lehdistä ja kirjallisuudesta. Erityisen tärkeitä ovat kirjan lukuisat valokuvat, joiden avulla lukija voi tuntea olevansa 100 vuoden takaisessa ajassa. 

Kirja kuuluisi jokaisen helsinkiläisen olohuoneen pyödälle. Kirjaa ei kannata lukea kannesta kanteen vaan selailla luku kerrallaan. Ja lukemisen jälkeen palata kuviin uudestaan ja uudestaan.