12.5.2022 Lübeckistä Zeveniin

Ensimmäinen matka-aamu laivamatkan jälkeen. Lübeckin vanhassa kaupungissa laulavat mustarastaat ja huhuilevat sepelkyyhkyt samaan tapaan kuin kotona Roihuvuoressa. Kivaa. 

Aamiaisella piti pukeutua maskiin aina kun ei ollut juuri laittamassa ruokaa suuhunsa. Suomesta tulleelle saksalaisten varovaisuus tuntui kummalliselta. Aamiainen oli hyvä, sen voimin jaksoin melkein koko päivän. 

Pyöräilin vähän Lübeckissä, yritin löytää paikkoja, joissa olimme kesällä 2010 Sirkun kanssa palatessamme Alppien yli meidät vieneeltä pyörämatkalta. Silloin Hampurissa olivat kaikki hotellit varattuja, samoin melkein kaikki myös Lübeckissä. Saimme ilmeisesti kaupungin viimeisen vapaan hotellihuoneen, joka oli vapaana, koska huoneessa sai tupakoida. Se ei meitä haitannut junailtuamme koko päivän Müncheinistä paikallisjunilla. 

Tänään en junaillut vaan pyöräilin. Pyöräily tuntui oudolta, olin suunnitellut pitkän reitin Hampurin kautta Zeveniin, yli 130 kilometriä. Aamulla se vaikutti hyvältä idealta, päivän mittaan vähän koko ajan vähemmän. 

Matka kuitenkin sujui mukavasti Hampuriin asti. Tuuli ei ollut liiaksi vastainen, oli kiva polkea, vähitellen saapua Hampuriin, osin kaduille, joita poljin heinäkuussa 2019. Poljin keskustassa olevan järven rantaa, kaupungintalon editse, joen rantaan. En tohtinut tavaroineni asemalle syömään kalasämpylöitä vaan pysähdyin syömään jäätelöä ja juomaan Apfelschorlea (omenamehua ja kivennäisvettä), sitten etsin joen ylittävän lautan. 

Lautalle minua auttoivat paikalliset pyöräilijät, mutta emme yhdessäkään onnistuneet ostamaan minulle lippua. Minulla ei myöskään ollut lautalla avotiloissakin vaadittua maskia, joten riskillä matkustin ja se kannatti. Pääsin perille Elben etelärannalle Airbusin tehtaan luo, tuttuja pyöräteitä polkemaan. 

Tuuli nousi, oli vastainen loppupäivän. Elben eteläpuolella on laajoja omenatarhoja ja muuta hedelmätuotantoa, ja niiden välissä pieniä teitä, pienten kylien läpi. Pyöräily oli kivaa, välillä pysähdyin kuuntelemaan sammakoiden kurnutusta, välillä kahville. 

Perillä Zevenissä, pienessä kylässä, minulla oli varattuna hotellihuone, joka oli suuri ja jossa oli oma kylpyhuone. Pyöräni pääse yöksi autotalliin. Minä sain illallista ja olutta hotellin ravintolassa. Illallisen jälkeen kävin ostamassa huomiselle matkaeväitä ja vähitellen nukahdin. Päivä oli pitkä, jalat olivat jäykät, hotelli hieman aavemainen, pimeitä pitkiä käytäviä.