Isästä äidistä // Annie Ernaux

 Isästä äidistä // Annie Ernaux

Vuoden 2022 kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittaneen Annie Ernaux’n kirja Isästä Äidistä kertoo nimensä mukaisesti kirjailijan isän ja äidin elämistä. Kumpikin kertomus alkaa kuolemasta, jatkuu hautajaisten kautta suruun, josta kertomus kiertyy vanhempien lapsuuteen, osin esivanhempien elämään. Ernaux seuraa vahempiensa elämää suvun kertomusten, vanhojen valokuvien ja luonnollisesti oman muistinsa avulla, mutta koko ajan epäröiden, erityisesti kokemaansa ja muistamaansa kyseenalaistaen. 

Kirja ei kuitenkaan tyydy kertomaan kahden ihmisen, kahden suvun historiaa. Kirjan teemoina on mielestäni elämä, lasten ja vanhempien suhde, muistamisen mahdollisuus, muistojen kipeys ja yksityisen ja yhteisen, laajemman sosiaalihistorian kautta nähtynä. Ernaux’n vanhemmat pitivät kauppaa, jonka yhteydessä oli pieni baari. Tämän pienen yrityksen kautta saamme tietää Ranskan historiasta 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä aina 1980-luvulle. Sota, jälleenrakennus, kaupunkien laajeneminen vaikuttavat kauppakahvilaan. 

Ernaux’s vanhemmille oli tärkeää kunnia, menestyminen. Erityisen tärkeää heille oli ainoa eloon jääneen tyttärensä kouluttaminen, mikä vaati heiltä ahkeruutta ja säästäväisyyttä.Tämä vanhempien uhraus pohdituttaa Ernaux’a, jopa jo nuorena, jolloin hänen oli siihen vaikea suhtautua. 

Kirja kuvaa myös tarkkanäköisesti yhteiskuntaluokkien eroja ja erojen muutoksia yhteiskunnan vaurastuessa. Erot kuuluivat kielessä, näkyivät eleissä, eikä niistä päässyt kumpikaan vanhemmista eroon. 

Ernaux’n lyhyt kirja kannattaisi varmaan lukea eri näkökulmista useaan kertaan. Nyt luin sen sukukertomuksena, mutta se ei ehkä ole kirjan valaisevin näkökulma.