Interrail 2023 - junista ja ajasta

Elokuussa 1987 matkustin (Kyöstin ja Petrin kanssa) junalla Lagosita itään Vila Real de Santo Antoniota kohden. Oli kuuma, junissa ei silloin ollut ilmastointia, mutta niiden ovet sai auki. Istuimme avoimen oven kynnyksellä, pidimme toisella kädellä kiinni junasta, toisella poimimme appelsiineja radanvarren puista. Appelsiinit olivat hyviä, matka sujui hitaasti eikä meillä ollut kiire mihinkään. 

Tänä kesänä matkustin junalla saman reitin. Junassa oli ilmastointi, sen ovia ei saanut auki, appelsiinit piti ostaa aseman vierestä hedelmämyyjältä. Juna oli yhä hidas, eikä minulla ollut kiire. 

Kirjoitan tätä Deutsche Bahnin ICE-junassa, olemme juuri saapumassa Kasseliin, ulkona näkyy suurimman osan ajasta mustuutta, valon pilkahduksia, juna syöksyy tunneleista toisiin, kulkee laaksojen ja kylien yli silloilla. Junalla on kiire, minulla ei, vieläkään. 

Nautin suuresti nopeasta matkanteosta. Tänään matkaa Zürichistä Hampuriin 7,5 tunnissa. Se ei olisi Saksassakaan onnistunut 1987. Silloin tähän matkaan olisi varmasti mennyt koko päivä tai se olisi pitänyt tehdä yön yli.  Nykyisin yön yli voi halutesssaan matkustaa, mutta pitkälle pääsee työpäivän verran junassa istuenkin. 

Junat ovat muuttuneet. Ennen junassa oli erikseen veturi ja sen perässä joukko erilaisia vaunuja. Vaunuja oli joskus muutama, joskus toistakymmentä. Nykyisin junat ovat yksittäisiä ajoneuvoja, samaan tapaan kuin 1950-luvun lättähatut Suomessa, niiden vaunujen määrää ei voi vaihtaa. Junassa ei myöskään ole erillistä veturia vaan veturi on osa junaa, moottorit ovat junan teleissä, elektroniikka katolla ja ainaostaan veturinkuljettajan työtilan junan keulassa. 

Nykyiset junat ovat niille erityisesti rakennetuilla radoilla sekä mukavia että nopeita. Saksan ICE kulkee maksimissaan nykyisin 250km/h, Italian Frecciarossa 300km/h ja Ranskan TGV joskus jopa yli 300km/h (sen ennätys on 584km/h, ulkomuistista, en tarkista). Mukavuuteen on kaksi syytä: radassa ei ole liikuntasaumoja ja junien alustarakenteet ovat kehittyneet huomattavasti. Radan lämpälaajeneminen hoidetaan nykyisin vankalla rakenteella, joka kestää raiteiden venymisen antamatta periksi ja pitäen raiteet kesälläkin suorina - ainakin johonkin lämpötilaan asti. Isossa-Britanniassa raiteet menivät jo viime kesänä mutkalle. 

Koska nykyiset junat ovat nopeita, niissä ei ole enää 1980-luvulla minulla niin tutuiksi tulleita 6-hengen osastoja, joissa saattoi paneutua makuulle ja nukkua mukavasti myös päivällä. Junat muistuttavat sisältä hieman väljiä lentokoneita istuimineen. Lentokoneesta poiketen junassa on tilaa kävellä, lukuisia vessoja, isot tilat matkatavaroille, erilliset ravintola. Junassa on mukavampaa, rennompaa. 

ICE-junassa on hiljainen osasto, Ruhegebiet, jossa ei saa puhua kännykkään, naputella kovaäänisesti tietokoneetta, keskustella kuin baarissa. Hiljaisessa osastossa matkustamisessa on jotain kirkkomaista, harrasta. 

Pysähdyimme Kasselissa, olemme taas tunnelissa, vauhtia on 200km/h. Perille Hampuriin enää kaksi tuntia.  Jatkan tunnelien mustuuden katselua.