Autoilua ja automatkailua

En ole koskaan omistanut auto, mutta kahdesti on auton osto ollut lähellä. Kun sain ajokortin 18-vuotiaana 1986, halusin ostaa auton. Se nyt vaan oli tapana. Kävin koeajamassa vanhaa diesel-mersua, se oli kiva peli, mutta sitten totesin, että jos ostan auton, se vie rahani ja vähentää vapauttani valita mitä teen. Päätin koittaa, josko pärjäisin sekä ilman autoa että lainaamalla isäni autoa. Pärjäsin koko opiskeluajan ja sen jälkeenkin. Hyvin. 

Ratissa jo lapsena!

Toisen kerran auton ostaminen oli lähelllä 2010-luvulla, kun SIrkku sai ajokortin. Ajattelimme, että hänen olisi hyvä pitää ajotaitoaan yllä ja että se vaatisi auton. Haimme pankista autolainan ja kävimme koeajamassa autoja. Emme löytäneet mieleistä ja ehkä myös totesimme, että auton vuokraaminen saattaa olla helpompaa ja vaivattomampaa ja halvempaa kuin omistaminen. Maksoimme lainan pankille. Sen koommin auton ostaminen ei ole mieleeni tullut. 

Olen huomannut, että elämä ilman omaa autoa on aika nastaa. Ei tarvitse käyttää aikaa auton huoltamiseen, pysäköintiin, pesemiseen, ei mihinkään. Ja sitten kun auto on joskus hyvin harvoin tarpeen, vaikkapa vuokramökille menemiseksi, sellaisen ja juuri tarpeeseen sopivan voi vuokrata. Olenkin vuokrannut auton kymmeniä, ellei jopa liki 100 kertaa. 

Vaikka en omista autoa, olen ja olemme tehneet useita automatkoja ulkomailla. Auto on joskus paras tapa liikkua paikasta toiseen, joskus sillä pääsee mestoihin, joihin muutoin olisi vaikeat ellei jopa mahdotonta päästä. 

Vuosien 1996-1997 vaihteessa vuokrasimme ystäväni Mikan kanssa auton Johannesburgista ja ajoimme Pretorian, Great Zimbabwen ja Bulawayon kautta Victorian putouksille. Takaisin palasimme Botswanan kautta. Hieno reissu, Mika ajoi pääosan matkasta. Minä sain sakot, en autoillessani, vaan jäämällä luonnonpuistossa näköalatasanteen viereen: “Failure to climb the platform”. Mika sai sakot ajamalla keltaisen viivan päältä. Kumpaakaan sakkoa emme maksaneet vaan pakenimme pikkuteitä Etelä-Afrikkaan. 

Vuonna 2000 vuokrasimme Mersun Berliinissä. Ajoimme Wittenbergin kautta Marburgiin ja Brysseliin, takasin Trierin kautta Heidelbergiin ja yön yli Berliiniin. Eksyimme myös Luxemburgiin. Matkalla nautin Hemp Extract -energiajuomaa ja jouduin ajamaan suoraan ensiapuun saamaan kortisonipiikin takapuoleeni. 

Vuonna 2004 vuokrasimme Sirkun kanssa nelivetoisen pick-upin Havaijin Big Islandilla. Se oli ainoa vehje, jolla sai ajaa ylös 4200 metrin korkeuteen Mauna Kean huipulle. Siellä on hienoja kaukoputkia ja mahdottoman hienot maisemat. Auto oli meillä muutaman päivän, ja ehdimme ajella koko saaren ympäri. 

Vuonna 2006 vuokrasin auton San Franciscosta, olin siellä ystäviäni tapaamassa ja työmatkalla San Diegoon. Sain hienon amerikkanauton, V8-moottori ja paljon tilaa, taisi olla Lincoln Towncar, ei todellakaan ollut kaupunkiajeluun kokonsa puolesta sopiva. Ajoin rannikon valtatietä numero 1 Santa Barbaraan ja edelleen Los Angelesin kautta San Diegoon. Siellä eksyin vahingossa Meksikoon, ajoin Tijuanassa tunnin ja palasin takaisin. Ei olisi saanut, mutta minkäs teet kun löydät itsesi raja-asemalta ja takaisin ei saa kääntyä. Paluumatkan Palo Altoon ajoin yhdessä päivässä Californian keskuslaakson kautta. Näin kuuluisan Hollywood-valomainoksenkin!

Vuonna 2012 vuokrasimme Sirkun kanssa  auton Annecystä ja ajoimme sillä Carpentrasiin, lähelle Mt Ventoux’a, koska halusimme pyöräillä kuuluisan Mt. Ventouxin huipulle. Sen teimme. Paluumatkalla ajoimme koko päivän ja vain alle 500km Morzineen ja sieltä takaisin Annecyyn. Oli aika kova homma.

Vuonna 2016 ajelimme Kataloniassa Gironan lähistöllä pikkuisella pakettiautolla Sirkun kanssa muutaman päivän. Tarkoitus oli ottaa fillarit autosta ja pyöräillä kauniissa maisemassa, mutta jotenkin pyöräily jäi, autoilu kiehtoi enemmän. 

Tämä kirjoitus jää kesken, luonnokseksi. Noista mainitsemistani matkoista kirjoitan myöhemmin kustakin oman muistelman.