Jääkiekosta

“Minä kannatan norsua”, sanoi kolmevuotias Markku-veljeni, kun Tampereen kauppahallin lihakauppias kysyi kannattaako veljeni Ilvestä vai Tapparaa. 

Isäni (2. rivi, vas) oli jääpallomiehiä

1970-luvun Tampereella oli tärkeätä tunnustaa väriä. Osa lapsista kannatti Ilvestä, osa Tapparaa, ja aivan pieni osa Koovee-joukkuetta. Meidän perheemme, jopa veljeni heti ymmärrettyään mikä ero on Ilveksellä ja norsulla, kannatti Ilvestä, koska Ilveksen mestaripelaaja, maajoukkuevalmentaja ja jääkiekkotilastoinnin isä Aarne Honkavaara oli perhetuttumme, isäni työkaveri. Olisi ollut vaikeata kannattaa Tapparaa. 

Lisäksi Ilveksellä oli paljon kivemmat värit: keltainen ja vihreä. Tapparan sininen ja punainen olivat jotenkin tunkkaiset. Ilveksen pipo oli minulle mieluinen, joskus minulla taisi olla Ilveksen takkikin. 

Jääkiekko oli Pyynikin kentän, Suomen ensimmäisen tekojääradan, lähellä asuville pikkupojille tärkeä asia. Kävimme usein katsomassa harjoituksia, ja toisinaan otteluitakin. Otteluissa piti muistaa tamperelaiset Ilveksen kannatushuudot, joista tunnetuin on: “Ilves, ö-ö-ö”. Tuomarille piti muistaa huutaa, että hän on juomari ja vastustajille, että tulkaa pois kaukalosta, siellä on peli menossa. 

Kun tarpeeksi hengailimme kaukalon läheisyydessä, löysimme kaukalon laidan yli lämättyjä kiekkoja. Veljeni oli eri etevä löytämään kiekkoja. Hänellä oli kokonainen muovikassillinen jääkiekkoja. Siitä kassillisesta kaikki muut olivat kovin kateellisia, kiekot olivat hienompia kuin kioskilta ostettavat keräilytarrat ja muut sellaiset. 

Teini-ikäisenä ystäväni Teron isä oli mukana Tapparan toiminnassa. Hänellä oli kaksi kausikorttia Tapparan otteluihin. Keksimme keinon, jolla useampi kuin kaksi pääsi katsomaan peli: ensin kaksi meni katsomoon lipuilla ja toinen tuli ulos, otti mukaan kolmannen, ja sitten ensin mennyt tuli ulos, ja otti mukaan neljännen, ja niin edelleen. Tämä toimi hyvin, jos menimme katsomoon eri porteista ja katsomo ei ollut täynnä. Emme jääneet tästä kiinni, mutta olihan se aika työlästä joka erätauolla tälleensä toimia. 

Aikuistuttuani ja muutettuani pois Tampereelta olen käynyt katsomassa jääkiekkoa jäähallissa muutaman kerran. Kerran pääsin työtehtävissä Hartwall-areenan aitoon, jossa oli sauna ja sauna-juomat ja lauteiltakin näki ottelun. Ei otteluun silleensä kyllä pystynyt keskittymään.