Rippileiri(llä)

“Jos sijaltain en nousisi, taivaasi ota luoksesi”, kuului lapsuuden iltarukoukseni. Ihmetteli mitä tekemistä sialla ja taivaalla ja nousemisella on keskenään. En koskaan oppinut uskomaan jumalaan, mihinkään sen muotoon, kotona ja koulussa uskonnontunnilla kuulemani tarina eivät vakuuttaneet, en tuntenut tarvetta yliluonnolliselle. En koe vieläkään. 

Yhteisöön kuulumiseen sen sijaan olen aina tuntenut tarvetta, tarvetta tavata ihmisiä, saada uusia ystäviä ja oppia heiltä ihmisyydestä. Niinpä teininä halusin ehdottomasti rippileirille, ehkä halusin myös pois kotoa pariksi viikoksi. Joka tapauksessa hain seurakunnan Lapin-leirille, jolle alunperin ei pitänyt monen tutun lähteä, mutta jonne sitten moni lähtikin, ehkä muutkin halusivat kauas vanhemmistaan. 

Muutaman tapaamiseen jälkeen nousimme bussiin ja matkasimme kauas lappiin, Jerisjärvelle (muistaakseni). Perillä meitä odotti leirikeskus. Pihan ympärillä rakennuksia, yhdessä makuutupamme, sen vieressä ruokala samassa rakennuksessa, pihan toisella puolen toinen tupa yöpymiseen, pihalla nuotio iltalaulujen näyttämöksi, puusee vessana, saunarakennus. Lähellä oli järvi, ja pienen metsän toisella puolen kylä, siellä kioski, josta ostimme suklaata ja limsaa.

Muistikuvani rippileiriltä ovat hämärät, muista illat nuotiolla, retken tunturiin, hyttyset, ulkovessan ikävyyden. Olen muistavinani, että kävimme uimassa, että valvoimme ja isoset kävivät meitä rauhoittelemassa. En ole varma muistoistani, koska olen lukenut niin monta kertomusta rippi- ja kesäleireistä, etten tiedä mitkä muistoni ovat kirjoista ja mitkä elämästäni. Muistan kuitenkin isältäni saaneeni kirjeen, jossa oli jotain viisasta. Onkohan kirje tallessa yhä lapsuudenkodissani? Olisi kiva lukea se nyt.

Papin nimi oli Ojutkangas. Hänestä jäi hyvä muisto. Reilu mies, viisas, nuorten metkuihin ymmärtäväisesti suhtautuva. 

Rippille pääsin kauniina kesäisen päivänä Pispalan kirkkossa. Rippipäivästä on useita kuvia, niissä koko suku, kakkua, iloa, olen muistavinani kuvien tapahtumat, mutta ainoa aito muistoni taitaa olla rippikaavun kuumuus, ehkä ehtoollinen sen lisäksi. 

Leiriltä sain monia ystäviä, joiden kanssa vietin aikaa leirin jälkeen, ja joista osa on ystäviäni yhä. Että siinä mielessä leiri täytti odotukseni. Leirillä oli niin kivaa, että olisin halunnut seuraavana kesänä isoseksi Lappiin leirille. Menin mukaan isoskurssille, mutta joku huomasi, etten todellakaan usko jumaliin enkä ole uskonnollinen. En päässyt isoseksi.