Tiskaamisesta

Makasin lueskelemassa sängylläni joskus 1980-luvun puolivälissä. Isäni tuli kotiin. Tiesin, että hän alkaa ensimmäisenä tiskaamaan, se oli mielipuuhaansa, joten tsekkasin kellosta kuinka kauan hänellä menee oven avaamisesta tiskinpyödän ääreen: 27 sekuntia. Pidin sitä melkoisen reippaana toimintana. Hieman nolotti vaan makoilla lukemassa.

Isäni oli oppinut isältään, että astiat pitää korjata pöydästä aterian jälkeen. Isoisäni, ukkini, oli tunnettu nopeudestaan: tätini mukaan ukki vei lautasen pöydästä tiskialtaaseen välittömästi, kun joku oli lopettanut syömisen, tai joku oli vaikkapa alkuruuan syönyt. Joskus ukki oli kuulemman viemässä lautasta jo ennen kuin oikeastaan olisi ollut asiallista. 

Ja nyt minä teen samaa. Huomaan, että minuun iskee vastustamaton halua kantaa lautaset tiskikoneeseen heti, kun niiltä ei syödä. Nautin suuresti tiskikoneen täyttämisestä, likaisten lautasta piilottamisesta. Tiskikoneen tyhjentäminen tuottaa vähemmän nautintoa. 

Käsin tiskaamisesta en pidä kovin paljon. Pientä muutosta on siis tapahtunut, aivan kaikki hyvät tavat eivät periytyneet minulle. Huomaan myös, että töissä minulla ei ole pakkomiellettä siivota muiden astioita tiskikoneeseen .