Juhlia - lasten ja aikuisten

Äitini äiti, Elli-mummoni, on juuri ottanut kahvikupin käteensä ja miettii millaista makeaa kahvin kanssa ottaisi. Kuva on rippijuhlistani, on heinäkuu 1983. Tarjolla näkyy olevan kahvia, mansikoin koristeltua täytekakkua (äitini tekemää), pullaa, kahta kuivakakkua (tummempi on taatelikakku, lapsuuteni luottoherkku), ja erilaisia pikkuleipiä. 

Tämä kattaus oli yleinen päiväjuhlissa. 1980-luvulla lasten kunniaksi järjestetyissä juhlissa aikuisetkaan eivät juoneet alkoholia, juhlat pidettiin kahvikutsuina päiväsaikaan ja ne kestivät muutamia tunteja. Yleensä sitten lapset lähtivät ulos kavereittensa kanssa ja aikuiset istuivat ehkä hetken ennen kuin perheet palasivat koteihinsa. 

Päiväkahvijuhlien lisäksi oli toisenlaisiakin juhlia, sellaisia, joissa aikuiset olivat juhlien keskipisteessä, ja joissa siksi oli tapana nauttia alkoholia. Äitini suku on - kuten jo monesti olen kertonut - Hämeenkyröstä, joka on tunnettu sahtipitäjä. Sahti näytteli aikuisten juhlissa tärkeää osaa, mutta ei suvussamme juhlien ulkopuolella, arkena ollut tapana sylkeä lasiin. Ja miksi olisi ollut? 

Petri-serkkuni tapasi kertoa tarinaa, jossa hän oli mummulan juhlien aikana saanut pöllityksi tupakan. Hän oli vanhan talon viereisen marjapensaan suojissa polttamassa tupakkiaan, kun Jaska-isäni könysi paikalla ja antoi ylen. Isäni katsoi Petriä tuimasti ja sanoi: “Jos sinä et puhu tästä mitään, minäkään en puhu tästä mitään”. Näin oli sovittu ja sopimus piti.

Muistan myös enoni 50-vuotisjuhlat. Ne alkoivat enoni kotona, olihan hänellä iso edustusasunto. Olin alkuun mukana juhlissa, mutta sitten menin kotiimme. Yhtäkkiä enoni soittaa meille ja sanoo, että otapa taksi ja tule Rosendahlin yökerhoon. Minä ihmettelin, että mites minä yökerhoon 16-vuotiaana? Enoni sanoi, että tule nyt, pääset kyllä minun juhliini, minulla on tänne hyvät suhteet. Niin pääsin kuin pääsinkin - ja enoni opetti minulle miten viskiä juodaan vesitilkan kanssa. Oli se jännä tilaisuus olla alaikäisenä yökerhossa. 

Enoni järjesti tapaninpäivänä jouluillallisen, johon kuului luonnollisesti alkoholin nauttimista. Juhlissa olivat mukana sekä meidän sukuamme että enoni vaimon sukuamme. Juhlat olivat aina railakkaat, ja alkoholia (yleensä hyvää viskiä) oli tarjolla myös minulle, jo ennen kuin täytin 18. 

Joskus juhlissa tuli riitaakin, mutta harvemmin, ja riidat saatiin sovittua illan aikana ilman isompia draamoja. Yleensä juhlakansa pysyi hyvällä tuulella. Harvoin kenellekään tuli paha olo, kukin tiesi paljonko juuri hän voi juoda ja joi korkeintaan sen verran. Siitä sain opin, että humalassa ei pidä tehdä asioita, joita ei tekisi selvänä ja että humala ei ole lupa hölmöillä. Se on ollut hyvä oppi koko elämäni ajan - ja olen kiitollinen sukuni antamasta opetuksesta alkoholin vastuullisesta käytöstä. 

Kun sukuni vanheni, juhlat harvenivat, ja tuppasivat loppumaan aikaisemmin. Se on luonnollista, aivan kuten omat juhlani nykyään enää harvoin jatkuvat myöhään, aikaisesta puhumattakaan. 

Tarina jatkuu myöhemmin kaikkien tarinoitteni lailla.