Omituisia hahmoja

1980-luvun alussa Epilässä Tampereella kulki erikoinen hahmo. Pitkä mies musta pomppa päällään harppoi edes takaisin, usein käveli Kaarilan bensa-aseman kahvilaan pyytämään lasin vettä ja jatkoi sitten matkaansa. Pikkupoikina ihmettelimme miestä, joskus häntä seurasimme. Kerran mies käveli joutomaalle, tapaisi toisen erikoisen hahmon ja antoi hahmolle pillereitä.

Seurasimme pitkää miestä. Saimme selville missä hän asui ja samalla miksi hän oli erikoinen. Mies asui mielenterveyskuntoutujien asuntolassa, Sopimusvuoressa. Ilmeisesti hänet oli sinne kotiutettu Pitkäniemen mielisairaalasta. Mies ei pystynyt käymään töissä, mutta pystyi elämään asuntolassa. Ja oli täysin harmiton.

Epilässä asui myös Epilän keisari. Hän oli mies, jonka sanottiin opiskelleen yliopistossa ja lukeneen liikaa ja siksi menettäneen mielenterveytensä. Hänen erikoisuutensa oli yleisen haahuilun lisäksi naisten vaatteisiin pukeutuminen. Hän ei jostain syystä pukeutunut naisten vaatteisiin kotonaan vaan vaihtoi ne ylleen puistossa puiden katveessa. Vakoilimme häntäkin. Kerran menimme katsomaan hänen pukeutumismestaansa puistossa. Siellä leijui hajuveden tuoksu. 

1990-luvun alkupuolella Helsingin keskustassa, erityisesti Kampissa, liikkui keski-ikäinen mies, joka huusi kovaan ääneen hahmoille, joita muut eivät nähneet. Hänellä oli aina kova riita näkemiensä hahmojen kanssa. Mies oli jotenkin uhkaava, vankkarakenteinen ja aina mustaan pitkään nahkatakkiin pukeutunut. Tervehdin häntä silti aina kohteliaasti.

Kerran noin vuonna 1994 ovikelloni soi Kansakoulukadulla. Menin avaamaan, pelästyin suuresti: huutava mies oli oveni takana. Yllättäen hän ei huutanut vaan pyysi rahaa, jotta pääsisi hoitoon Tukholman Karoliniska Institutiin. Minulla ei ollut antaa, ja mies lähti sopuisasti matkoihinsa.

Myöhemmin 2000-luvun alussa Maunulassa asuessani tapasin usein juoppohullun, joka näki kaduilla pieniä häntä uhkaavia ihmisiä. Mies kävi näkemiensä ihmisten kanssa kovaäänisiä keskusteluita. Seurasin näitä keskusteluita ja tulin siihen tulokseen, että ne eivät johtaneet mihinkään. Minulle näkymättömät hahmot eivät suostuneen tekemään sopimusta juoppohullun kanssa. Sama jatkui useana päivänä.

Nykyisin tällaisia hahmoja näkee harvemmin. Lääkitys on parantunut, mikä on siunauksellista. Toisaalta hahmot eivät ehkä liiku Roihuvuoressa lähiöalueella. Sörnäisissä ja Kurvissa heitä voisi tavata.