Painajaisia lapsuudessa ja myöhemmin

Lapsena olin usein sairaana. Minulle nousi ja nousee yhä nopeasti korkea kuume. Lapsena näin kuumeessa toisinaan harhoja, mutta useimmiten vain painajaisia. Erityisesti näin kuumeisena yhden ja saman painajaisen joka kerta.

Toistuvassa painajaisessani pelasin jonkun kanssa Afrikan tähteä. Peli alkoi ihan viattomasti, mutta sen aikana kävi selväksi, että on olemassa rosvoakin suurempi uhka: jos päädyn Kairoon, atomipommi räjähtää ja maailma tuhoutuu. Tein kaikkeni, etten vaan päätyisi Kairoon, valitsin aina etelään vievän reitin, mutta jotenkin silti lähestyin Kairoa koko ajan. Mitä lähemmäs jouduin, sitä karmeampi pelko ja ahdistus. Heräsin juuri kun olin saapumaisillani Kairoon. 

Uneni varmasti oli - ja on, olen nähnyt sen harvoin 2000-luvullakin - peruja 1970-luvun maailmanpoliittisesta ahdistavuudesta. Olin jo lapsena lukenut sotakirjoista millaista tuhoa atomipommi saa aikaan. Lehdissä ja TV:ssä oli juttuja ydinaseista ja niiden kalistelusta, ehkäpä aikuisetkin niistä puhuivat. Ja niin ne tulivat uniini. 

Voin vain kuvitella millaisia painajaisia nykyajan lapset ja nuoret näkevät ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta. Itse en niistä näe painajaisia vaikka pidänkin niitä vakavina ja todellisina uhkina.

Näen kuitenkin toistuvia painajaisia. Usein olen joutunut takaisin ylioppilaskirjoituksiin ja huomaan, etten enää osaa ainakaan laudaturin arvoisesti, jos lainkaan. Yritän protestoida, että olen jo parikin kertaa valmistunut yliopistosta ja että minun ei enää tarvitse. Ei auta, minua ei päästetä pois koesalista.

Työttömänä ollessani, tai siis sapattivapaalla, näin unta, jossa jouduin takaisin työpaikkaan, josta olen jo lähtenyt pois. Jotenkin vain olen taas siellä, ja minua nolottaa niin maan penteleesti, enkä millään pääse pois, en edes pysty ottamaan lopputiliä. Aivan karmeaa.

Onneksi pystyn herättämään itseni painajaisesta. Kun olen hetken katsellut painajaista, siis ainakin tätä työpaikkapainajaista, pystyn toteamaan, että tämmöistä unta en katsele ja herään. Sama taito pelastaa minut tylsiltä unilta: monesti uneni ovat niin tylsiä, että päätän olla katsomatta niitä ja herään. Kuka sitä nyt tylsiä unia katselisi, jos ei ihan pakko ole.