Pieni rumpalityttö / John le Carré

Olen lukenut varmaankin puolentusinaa le Carrén vakoiluromaania ja olen niistä tykännyt. Muistan, että tykkäsin kirjailijan uran alkupuolen teoksistsa ja aivan viimeisistä. Uran keskivaiheen kirjoja en ole aiemmin lukenut ja tartuin siksi kirjaston kierrätyshyllystä löytämääni Pieni rumpalityttö -romaaniin kiinnostuneena. 

Ensivaikutelma kirjasta oli vakuuttava tuhtius. Kirjassa on yli 500 sivua, joilla jokaisella on paljon pientä tekstiä. Tarinan voisi siis olettaa olevan monimutkainen ja kertomistavan perusteellinen. Kirjan ensimmäisten 100 sivun aikana vaikutelma saa vahvistuksen. Le Carré kertoo hyvin perusteellisesti Bonnissa tapahtuneesta pommiräjähdyksestä, jossa kuolee Israelin kulttuurilähettiläs. Pommiattentaattia saapuu saksalaisten avuksi tutkimaan koko joukko parhaita Mossadin ja muiden Israelin tiedusteluelimien tutkijoita. 

Israelilaiset keksivät juonen, jonka avulla he uskovat saavansa attentaatin suunnittelijat kiinni. Tämän suunnnitelman monimutkaisuus, agenttien yli-inhimillinen oveluus ja loputon kyky tehdä töitä, valvoa öitä, menee yli ymmärryksen. Agentit houkuttelevat avukseen brittiläisen nuoren näyttelijättären, joka ryhtyy attentaatin tekijät tyttöystävän kaksoinolennoksi, ja lopulta soluttautuu palestiinalaisten joukkoon, pääsee mukaan koulutusleirille Jordaniaan etc. Ja lopussa on jo kaksoinagentteja ja ties mitä. 

Kirja oli minulle vaikea. En mitenkään jaksanut lukea loputtoman tarkkoja kuvauksia agenttien ajatusmaailmasta, juonista, suunnitelmista. Vaikka tapahtumia on paljon, kirja tuntuu junnaavan paikallaan, se on nykymaailmaan tai -lukijalle aivan liian hidas. 

Mutta oli kirja lukemisen arvoinen. Siinä on jostain samaa perusteellisuutta ja fiilistä kuin Hannu Salaman 1970-luvun tiiliskivissä. Kieli ei tosin ole ainakaan käännettynä yhtä kekseliästä.