Black butterflies / Pricilla Morris

Sarajevo, Jugoslavian hajoamissota, on vuosi 1991 ja serbien joukot alkavat piirittää kaupunkia. Zora, noin 60-vuotias kuvataiteen professori, taiteilija, elää perheensä kanssa rauhassa kunnes yhtäkkiä pakolaiset valtaavat Zoran äidin asunnon. Uuden lain mukaan näet tyhjän asunnon saa ottaa käyttöön, koska asunnoista on pulaa. Zora saa valtaajat häädettyä, mutta tilanne huononee. 

Zoran tytär asuu miehensä kanssa Englanissa, ja Zoralla on tapana vierailla kerran vuodessa heidän luonaan. Sodan lähestyessä syntyy ajatus paeta Englantiin, mutta Zora päättää jäädä vahtimaan äitinsä asuntoa, opettamaan, maalaamaan. Hänen perheensä lähtee, Zoran on tarkoitus matkustaa myöhemmin. 

Vaan niin ei käy, sota muuttaa kaiken, piiritys muuttuu keskiaikaiseksi, ruoka vähenee, talot hajoavat pommituksissa, jopa Zoran rakas työhuone kansalliskirjaston ullakolla palaa, kirjaston kirjojen sivut lentävät kaupungissa kuin mustat perhoset. 

Zora pyrkii jatkamaan elämäänsä edes jotenkin normaalisti, saa apua naapureiltaan, mutta tilanne huononee. Asuntoihin ei tule vettä, sähköä eikä lämpöä, ruuasta on pula, mustapörssi kukoistaa, rahat ovat lopussa, ihmiset myyvät kaiken arvokkaan pilkkahintaa, hienon silkkihuivin voi vaihtaa yhteen valkosipuliin. 

Kirja kuvaus sodasta, sen vaikutuksista siviileihin, elämästä ja toivosta on koskettavaa ja uskottavaa. Se vertautuu Leningradin piirityksestä kirjoitettuihin kirjoihin. Morris kirjoittaa sujuvasti, joskin toisinaan hänen tohtorintutkintonsa luovasta kirjoittamisesta näkyy jonkinlaisena formaalisuutena. 

Kirjan lopussa on selvitys kirjan lähtökohdista ja kirjan taustalla olevista teoksista. Jäin miettimään miten tarkasti tällaisen kirjan on oltava totuudenkaltainen ja miten paljon mielikuvitukselle voi antaa tilaa. Tämä kysymys on nykyisin tullut mieleen usein, koska romaanit perustuvat usein enemmän tutkimukseen kuin mielikuvitukseen.