Fragmentteja lukemisesta 31.5.2023

 Paratiisissa kone kirjoittaa sähköpostit, toinen kone lukee ja vastaa, kolmas kone osan viesteistä lukee ääneen, wolt tuo ruuat ja sohvalta toiselle pääsee kävelemättä sähkökulkuneuvolla. Koskaan ei tarvitse päällysvaatteita, koska ulkona ei tarvitse käydä. Täydellinen hyvinvointi vallitsee!

Vessaan kyllä joutuu itse raahustamaan, mutta pyyhkimisen hoitaa pönttö.
Elämä on kuin Aurinkokuninkaalla, joskin hänen aikanaan hovissa paskottiin käytäville. Kuninkaan toimitusta saapuivat ylimmät hovi-ihmiset katsomaan.
Maailma on menossa oikeaan suuntaan.

--

Jos lukemista harjoitettaisiin seuroissa, joilla olisi harjoituksia, joihin voisi lapsen tuoda (autolla) lukemaan ryhmässä, ja jotka sitten kilpailisivat keskenään, niin lähtisikö lukeminen lentoon kuin liikuntaharrastus nykyisin? Siis jos lisäksi voisi päästä kv-lukuliigaan töihin ja ansaita miljoonan ja päästä telkkariin tai netflixiin.
Miksi vanhemmat pitävät kovaa meteliä lastensa liikuntaharrastuksista mutta eivät vaadi lukuharrastuksia yhteiskunnan piikkiin? Eikö lukeminen ole ihan yhtä tärkeää lapsen menestykselle kuin jääkiekko tai jalkapallo?
No, eivät lapset liikukaan, joten ehkä se on ihan sama vaikkeivat luekaan. Ehkä itsenäinen lukeminen ja omin voimin liikkuminen olivat sellainen välivaihe ihmiskunnan kehityksessä. Nyt meillä on autot, skuutit, ja ChatGPT. Kenenkään ei tarvitse enää omin voimin liikkua. Kenenkään ei tarvitse kirjoittaa, koska kone kirjoittaa, eikä lukea, koska kone lukee ja vastaa, ad infinitum.
Kunhan vaan koneet tekivät työtkin ja hoitaisivat sairaat. Voisimme ihmiskuntana vain maata sohvalla ja syödä itsemme tyytyväisiksi koneiden luomia videoita katsellessamme. Oi se olisi paratiisi!
Olemme todellakin lähetystämässä paratiisia: ei tarvitse enää lainkaan ponnistella! Ei edes lukea, kirjoittaa, ei edes kävellä.

--

Miksi ChatGPT:n hallusinointi ei vaikuta haittaavan? Ehkä siksi, että elämämme on jo vuosia, ellei vuosikymmeniä, ollut täynnä tekstiä/puhetta/kuvaa, joiden tuottajia ei totuus olisi voinut vähemmän kiinnostaa.
Suurin osa saamastamme informaatiosta on puutaheinää, jonka tarkoitus on muuttaa käyttäytymistämme ja saada meidät ostamaan tai haluamaan tai olemaan kateellisia. Lehdet ovat täynnä mainoksia, artikkeleiksi naamioituja usein. Jos jonkin firman edustaja sanoo jotain, voi olla liki varma, että puhe on puutaheinää. Ja jos Twitterissä, LinkedInissä tai täällä ja tässä nyt, lukee jotain, sekin on suurimmalta osin epätotta ja tarkoitettu vain vaikuttamaan.
Kun ihmiset nyt näkevät ChatGPT:n, he riemuitsevat: nyt minäkin voi tehdä vaikutuksen ilman vaivannäköä. Ja siksi työelämässä automaattisesti tuotettu puutaheinä valtaa alaa ja totuutta ei tavoittele kukaan. Erityisesti tämä pätee omaan alaani konsultointiin, jossa automaattisesti tuotetun tekstin arvo on suuri firmoille, jotka myyvät tekstiä ja kalvoja ja toiveita, eivät ymmärrystä. Minä olin sellaisessa taannoin, en enää.
Ymmärrykseen ei ole oikotietä. Itse on luettava, itse on ajateltava, itse on tietämättömyyden tuska ja ajattelun raskaus koettava. Siinä ei kone auta.

--

Uutisen mukaan nuoriso on niin pilalla, ettei se edes yliopistossa pysty lukemaan kirjoja. Minun ratkaisuni tähän olisi simppeli: jos et lue, et pääse läpi tenteistä etkä valmistu.
Jos vielä lukiossa on jostain syystä pakko paapoa nuoria, niin nuoria aikuisia yliopistossa ei pidä paapoa. Jos ei lue, ei valmistu. Ihan oma valinta. Ei yliopistossa ole pakko olla, voi mennä töihin tai vaikka jäädä kotiin työttömäksi.
MIT:ssä oli usealla kurssilla vaatimuksena lukea kirja viikossa. Ja kun oli useampi kurssi päällekkäin, siinä sai lukea ihan tosissaan. Kaikki lukivat, kukaan ei ruikuttanut ja pyytänyt erivapauksia.
Jossain vaiheessa ihmisen on vaan alettava ottaa vastuu omista valinnoistaan, ja jopa luettava kirjoja. Ja ihan itse, ilman ChatGPT:n apua, pystyttävä kirjoittamaan 10-sivun essee. Niitäkin MIT:ssä tarvitsi kirjoittaa useampi kuukaudessa.
Perhana. Nössöilyn on loputtava. Kirjoja on luettava. Esseitä on kirjoitettava. Töitä on tehtävä. Yliopisto ei ole lastentarha.

--

Minulla menee tiskaamiseen ehkä minuutti päivässä (tiskikone) ja pyykkien lajitteluun pari.
Onko todellakin paljon ihmisiä, joilla ei ole tiskikonetta ja joilla pyykit ovat jotenkin niin sotkussa, että niiden lajitteluun menee vaikkapa vartti päivässä? Siis että äänikirjan kuuntelu olisi näiden hommien pelastus.
Miksi enää kukaan ei kuuntele radiota?
Vai onko tämäkin sellainen symboli, samanlainen kuin etätöiden tekeminen laiturin nokassa kesämökillä? Tekeekö joku todella laiturilla hommia? Siis tuntikausia?
ps. jos mieleesi tulee kirjoittaa, että Manella ei ole empatiaaa tms muuta ad hominem, niin suosittelen jättämään kirjoittamatta, ettet taas nolaa itseäsi.
Ps2: lukeminen vaatii harjoittelua, ihan samaan tapaan kuin kaikki älyllinen toiminta. Jos ei harmittele , ei opi. Ja jos ei opi lukemaan, ei ole täysivaltainen kansalainen ja tulee huijatuksi ja ei saa kunnon duuneja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Velkavaalit - missä arvot?

TOP-5 lyhyttä pyöräretkeä Roihuvuoresta ja Itä-Helsingistä

Kaikki Helsingin kadut, aukiot etc