Helsinki biennale, HAM-museo Tennispalatsissa: taidetta, jolla on sanoma, joka on kerrottu tarkalleen teosten esittelyjulisteissa. Helppoa katsojalle, ei tarvitse miettiä, ihmetellä eikä oivaltaa, voi vain olla samaa ahdistunutta mieltä taitelijoiden kanssa maailma surkeasta tilanteesta ja kaikenlaisen kolonialismin ja militarismin pahuudesta.



Teokset ovat taidokkaita, niiden tekemiseen on mennyt aikaa ja ahdistusta. Vaan mitä jää katsojalle? Minulle jäi tunne, että tiesin jo tämän kaiken, että taide voisi olla muutakin kuin luento maailmasta, vaikkapa väline oman ajattelun syventämiseen. Ja taide voisi olla tuhmaa, tai ainakin se voisi olla muutakin kuin hyväksyttynä syntyneiden mielipiteiden ja asenteiden kertaamista.


Onneksi museokortti. Muutoin harmittaisi.

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Velkavaalit - missä arvot?

TOP-5 lyhyttä pyöräretkeä Roihuvuoresta ja Itä-Helsingistä

Kaikki Helsingin kadut, aukiot etc