Rautakolmio / Leena Lehtolainen

Dekkareista on hankala kirjoittaa, koska juonta ei parane paljastaa, mutta silti kerron, että saaristosta löytyy kaksi muoviin käärittyä vainajaa. Tapausta kutsutaan tutkimaan Espoon poliisin erikoisryhmä ja sen johtaja Maria Kallio, jonka edesottamuksista Lehtolaisen dekkarisarja kertoo. 

Koska kyseessä on sarja, on kirjassa paljon kertausta, menneiden tapahtuminen palauttamista lukijan mieliin, keskeisten hahmojen aiempia kokemuksia, heidän ihmissuhteittensa varaan rakennettua kertomista. Tämä toimii hyvin, jopa sarjan keskeltä aloittava lukija pääsee nopeasti tarinaan mukaan. 

Kirjan hahmot ovat huolellisesti rakennettuja, omanlaisiaan ja toisistaan poikkeavia. Toki moni heistä on muutaman piirteen varassa, savolainen tai entinen jääkiekkoilija, tai vaikkapa vankilasta vapautunut murhaaja, tai pieni kalju Molo-Kinnunen. Näin sen pitääkin olla, dekkarissa liian hienostuneesti rakennetut hahmot haittaisivat juonen kuljettamista. 

Juoni kulkee vauhdikkaasti, vie lukijan mukanaan, kirjaa on vaikeata laskea käsistään. Juoneen on myös rakennettu paljon yksityiskohtia, kirjassa ei ole tyhjiä sivuja, jokainen on luettava jos haluaa arvuutella loppuratkaisua. Silti lopussa on yllätyksiä, joita lukija ei mitenkään voi arvata. 

Vietin kirjan kanssa mukavat muutamat tunnit kahvilassa, ratikassa, metrossa, bussissa, ja jopa pesäpallo-ottelussa. Se on hyvän kirjan merkki.