Stockmann ja minä, osa 3
Stockmann ja minä, osa 3
Tampereen Stockmann muutti 1980-luvun alussa kauas rautatieaseman luo. Samaan aikaan äitini pääsi töihin Kalevan Prismaan, mikä toi meille S-ryhmän henkilöstöalennukset. Sen koommin emme juuri Stockmannilla käyneet vaateostoksilla. Sokoksen vaateosaston valikoima sai riittää. Vuonna 1975 avattu Sokos-tavaratalo tuli tutuksi.
Kun muutin Helsinkiin, alennukset katosivat ja vaihdoin takaisin Stockmannille. Sokos oli pieni ja ahdas, sekava, Stockmann suuri, valoisa ja suuren maailman tunnelmaa täynnä. Ostin vaatteeni Stockmannilta, joskin opiskelijana en paljon vaatteita voinut ostaa. Rahat olivat vähissä ja niille oli muitakin käyttökohteita kuin vaatteet. Muistan kuitenkin ostaneeni hyvin kalliin kylpytakin Stockmannin ensimmäisen kerroksen kylpytakkiosastolta, takkeja. Ja tietenkin viherkasveja, niitä ostin tuon tuostakin, kävelin ainakin kerran viikossa viherkasviosaston kautta palatessani yliopistolta.
Kun muutimme Kiinaan vuonna 2003, teimme elämämme isoimmat ostokset Stockmannilta. Saatoimme näet ostaa verovapaasti expat-elämämme alkuun tarvitsemia esineitä, ja ne lähetettiin suoraan huolintayhtiön varastoon ja muiden muuttotavaroidemme kanssa Kiinaan. Tunsin itseni melkoisen tärkeäksi hahmoksi!
Kiinasta ja USA:sta paluun jälkeen Stockmann alkoi vähitellen kadottaa minut ja minä Stockmannin. Helsinkiin oli perustettu muitakin kauppoja, Stockmannin kauppa-kaupassa uudistus teki siitä kauppahallimaisen ja ostamisesta hankalan - piti jo ennalta tietää minkä valmistajan puvun halusi, ei riittänyt haluta pukua. Stockmannin kuvastosta katosi luksus, hullut päivät muuttuivat tavallisiksi alennusmyynneiksi, ja lopulta Akateeminen supisti valikoimaansa ja alkoi vaikuttaa sekatavarakaupalta.
Nykyisin ostan kirjani Rosepudista, huonekaluni Vepsäläisestä tai Ikeasta, vaatteeni retkeilikaupoista tai Dressmanista, laitteet verkkokaupasta, krääsän Clas Ohlsonilta.
Kävelen yhä Stockmannin läpi, mutta reitilläni ei enää myydä lehtiä, syötävää. Viherosasto muutti aikaa sitten kellariin ja muuttui kukkakaupaksi. Herkussakaan en käy, koska se on kaukana ja vastaavat valikoimat ovat vaikkapa Herttoniemen Hertassa, jossa en kylläkään usein käy.
Stockmannin ja minun pitkä yhteiselo päättyi vähitellen. Ehkä minun pitäisi vielä joskus käydä katsomassa, jos Stockmannilla vielä jotain hohtoa olisi.
Kommentit