Valvojat / Raekallio et al

 Valvojat / Raekallio et al 

Kansallisteatterin Valvojat-ulkoilmaesitysperformanssitapahtuma on hyvin ristiriitainen. Toisaalta se on innostava, kiinnostava uusi tapa tehdä teatteria, ottaa kaupunkitila ja katsoja osaksi esitystä. Toisaalta se ei täytä asettamiaan odotuksia, jää vaillinaiseksi, osin jopa kiusalliseksi. 

Teos perustuu tekstiin, jota esitykseen osallistuja kuuntelee kuulokkeilla omasta kännykästään. Kännykässä on sovellus, joka kertoo mihin milloinkin käveltävä. Teksti osin kertoo mitä missäkin on tehtävä tai oltava tekemättä. Teksti on kuunnelmamainen, en kerro aihetta, mutta voin kertoa, että tekstissä on kaksi toisiinsa liittymätöntä osaa, ja että teksti hieman seuraa kävelyä vaikka kännykän sovellus ei pystykään rytmittämään kävelyä ja tekstiä ja paikkoja toisiinsa. Osallistuja saattaa kävellä tekstin edelle tai muutoin eksyä. 

Osallistujakatsoja siis kävelee, kuuntelee ja tarkkailee. Reitin varrella tapahtuu erikoisia asioita, joista osa on varmasti teoksen esiintyjien tekosia, mutta osa ehkä kaupunkiympäristössä muuten vain liikkuvien satunnaisia tekoja. Tämä oli kiehtovaa, teksti ja kuulokkeet loivat kuplan, jossa tosi ja taru sekoittuivat, mutta vain hetkelliseksi. Huomasin kadottavani mielenkiintoni ja ryhtyväni miettimään muita asioita aivan liian usein. Vaan onko sen vain SoMen aiheuttamaan kyvyttömyyttä keskittyä mihinkään?

Kaikki kävelyn varrella näkemäni ja selvästi teoksen kuuluvat näyt, teot, eivät mitenkään liittyneet tekstiin, ja jopa rikkoivat tekstin luovan fiktiivisen kuplan. Teksti loi uhkaavan tunnelman, mutta maailma oli sittenkin pehmeä, yllätyksetön, ja teoksen esiintyjät pysyivät liian kaukana katsojaosallistujoista. 

Teokseen saa osallistua 100 katsojakokijaosallistujaa. Se on selvästi liikaa, koska teoksen aikana näkee pääosin muita teokseen osallistuvia vaikka teksti käskee tarkkailla ohikulkijoita, joita ei Kaisaniemessä ja Töölönlahdella lauantai-iltana juuri ollut. On ymmärrettävää, että teokseen halutaan paljon osallistujia, mutta teos ei kestä osallistujien määrää.

Teos jää hyväksi yritykseksi, niin hyväksi, että aion osallistua seuraavaankin, jos sellainen joskus toteutetaan. Toivon seuraavaan enemmän vuorovaikutteisuutta, tarkempaa paikkatiedon käyttöä, enemmän osallistujakohtaista vaihtelua. Nykyiselläänkin teos on kokemisen arvoinen, jos toiveena on seurata modernia teatteritaidetta. Yksittäisenä kokemuksena se ei ehkä ole aivan hintansa arvoinen.