Joyland / Saim Sadiq

Saim Sadiqin Joyland kertoo elämästä nykypäivän Pakistanissa. Elokuvan päähenkilö Haider on ollut kotimiehenä vaimonsa työskennellessä kauneussalongissa. Haider saa kuitenkin töitä eroottisen tanssiryhmän taustatanssijana. Heider ja ryhmän johtava transnainen Biba päätyvät läheisiin väleihin. Samaan aikaan perheessä, joka koostuu useasta sukupolvesta ja jota johtaa vanha isä, kipuilu perinteisten arvojen ja nykyajan välillä aiheuttaa hankalia tilanteita. En halua paljastaa tarkemmin elokuvan juonta, koska juoni on katsomisen arvoinen. 

Elokuva kuvaa myös naisten välistä ystävyyttä, sukupuoliroolien muutosta ja uusien roolien kahnausta perinteiden kanssa, ystävyyttä, miesten välistä riitelyyn naamioituvaa hellyyttä, ja iän tuomia ongelmia. Elokuvassa on siis koko elämä. 

Tapahtumapaikka, jokin Pakistanin sisämaan kaupunki, on vahvasti läsnä. Kaikkialla on ahdasta, ruuhkaksi asti ihmisiä, kuumaa ja hikistä, ahtaus on läsnä sisällä ja ulkona. Ihmiset nukkuvat siskonpedeissä, vessassakaan ei ole yksityisyyttä, kaduilla ihmiset törmäilevät toisiinsa. Ainoastaan talojen katoilla on tilaa hengittää, keskustella yksityisistä asioista, mutta sielläkin naapurin mummon kyyläystä ja paheksuntaa ei pääse karkuun. 

Kuvaus on kaunista, kohtaukset välillä maalausmaisia. Kertomuksella ei ole kiire, on aikaa antaa henkilöiden olla hiljaa keskenään, näyttää heidän epävarmuutensa, pelkonsakin. 

Uskomattoman hieno elokuva. Suosittelen.