Kuinka minusta tuli tyhmä / Martin Page
Kuinka minusta tuli tyhmä / Martin Page
Joskus vielä 1980-luvulla oli tapana todeta mieleltään järkkyneistä opiskelijoista, että he olivat lukeneet liikaa. Liiallinen oppineisuus oli pahasta, käytännön työt hyvästä. Ken keskittyi liikaa opintoihinsa, kirjoihin, ajatteluun, oli epäilyttävä ja asetti itsensä alttiiksi sekoamiselle.
Martin Page pienoisromaanissa on osin samanlainen asetelma. 25-vuotias Antoine on pärjännyt koulussa hyvin, yliopiston dosentti ja kaikkien hyvin älykkäänä pitämä. Hän on kuitenkin yksinäinen, köyhä ja rakkaudeton, ystäviäkin on vain muutama. Antoine kärsii tilanteestaan ja toteaa, että koska alkoholismi ei onnistu (tulee paha olo) ja itsemurhaan ei riitä kantti, on parempi ryhtyä tyhmäksi.
Ja niin hän tekee: luopuu kirjoistaan, vaihtaa yksiönsä seinille filosofien kuvien sijaan TV-tähtien kuvia, ostaa television, ja lopulta (käsittämätön juonenkäänne) päätyy pörssimeklariksi, rikastuu. Lopussa hybris taittuu nemesikseksi, rikkaudet katoavat, mutta vanhat ystävät palaavat, ja tyhmyydestä loupumisen jälkeen rakkauskin koittaa puistokävelyllä.
Kirja on vuodelta 2001. Kulttuurisesti se on jo vanhentunut: nettiä ja kännyköitä ei ole, tyhmyyden ilmentymiä ovat television ja amerikkalaiset elokuvat. Sen sijaan yllättävää on, että tyhmänä Antoinen ei tarvitse enää huolehtia vaatteidensa ompelijoiden työoloista, perunan historiasta, syödä vain kasviksia, ja kaikessa ottaa huomioon vähemmistöjä - teemoja jotka ovat nykyisinkin kipeän ajankohtaisi. Nykyisin niiden yhdistäminen tyhmyyteen varmaan johtaisi sakinhuvitukseen.
En ole varma onko kirja kulttuurikritiikiä veijariromaanin kaavussa vai pelkkä veijaromaani. Hauska se on, ja nopeasti sen lukee. Kirja löytyi kirjahyllystäni, en tiedä mistä ja milloin se hyllyyni on asettunut.
Kommentit