Tritonus / Kjell Westö
Kjell Westön tapa etsiä kirjoilleen uusi tapahtumaympäristö peittää alleen hänen henkilöidensä samuuden kirjasta toiseen. Tässä vuonna 2020 ilmestyneessä kirjassa ympäristönä on saariston kylä ja kuuluisan keski-ikäistyvän kapellimestarin rakennuttama betonihuvila. Huvila valmistuu, kapellimestari tutustuu naapuriinsa (kuraattorina työskentelevään harrastekitaristipsykologiin) ja naapurin kautta kylän muihin ihmisiin ja heidän keskinäisiin suhteisiinsa ja ongelmiinsa.
Kirja tarina ei kaipaa selostusta, se on aika tavanomainen tarina keski-ikäisen ihmisen ammatillisesta kriisistä, nuorten uhasta, voimien uupumisesta, ja omien tekojen ja tekemättä jättämisien pohtimisesta. Näistä kirja kertoo hienosti ja uskottavasti.
Kirjassa on Westöön tapaan runsaasti aiheeseen (nyt klassiseen musiikkiin, orkesterin johtamiseen, samaan tapaan kuin aiemmissa kirjoissa jazziin) liittyvää tietoja, joka tällä kertaa ei aivan yhtä vahvasti erotus tietoiskuina kuin aiemmissa kirjoissa. Kirjan lopussa kiitellään koko joukkoa musiikin huippuammattilaisia, joten todennäköisesti kirjan musiikkiin liittyvät osiot pitävät paikkansa.
Kirjan henkiöt ovat Westön aiemmista kirjoista tuttuja. On keski-ikäinen mies, joka juo vähän liikaa, ei osaa elää tunteidensa kanssa, muistelee menneitä naisjuttujaan. On naisia, jotka ovat miehiä voimakkaampia, lahjakkaampia, seksikkäitä ja joiden kanssa miehet eivät huonojen itsetuntojensa kanssa kestä. Näitä pareja on tässäkin kirjassa. Hieman tulee mieleen Heimat-sarjan päähenkilöiden välinen jännite.
Kirja on sujuvasti kirjoitettu, hyvin käännetty ja pitää otteessaan. Sen luettuaan tietää paljon enemmän klassisesta musiikista (vaikka olisikin konserteissa käynyt ja musiikkikirjallisuutta lukenut). Samoin kirjasta saa ajateltavaa me too -liikkeen ja maahanmuuton kysymyksiin, jotka ovat kirjassa hieman päälleliimatusti esillä.
Kommentit