Biancaneve - Lumikki / Teatro Massimo, Palermo

 

Italian suurimpaan (ja Euroopan kolmanneksi suurimpaan) teatteriin (oopperaan, balettiin) Palermon Teatro Massimoon pääsee tutustumaan joko osallistumalla opastettuun ja maksulliseen kierrokseen tai ostamalla liput johonkin näytökseen. Opastetulla kierroksella varmasti näkisi kulissien taa, saisi tutustua muuhunkin kuin omaan aitioonsa, mutta valitsimme silti Lumikki-baletin.

 

Teatteriin noustaan leveitä portaita, joulutähtimeren vierestä. Teatterissa ei ole naulakko, ei lämpiötä, ei kahvilaa vaan kukin menee suoraan omalle paikalleen. Me emme ikinä olisi löytäneet 2. parven 8. aitiota, saati tienneet mitkä sen istuimista ovat numerot 1 ja 2. Onneksi teatterin käytävillä parveili avustajia. 

Teatterisalissa on 8 parvea, jokaisessa kymmeniä aitiota ja lisäksi permanto. Meidän aitiostamme oli melko hyvä näkyvyys näyttämölle, joistakin ylemmistä on varmaan paljon huonompi. 

Ja mitä näimmekään? Loisteliaan Rahmaninovin musiikkiin sovitetun baletin, kaunista tanssia, minun ymmärrykseni mukaan oivallisesti soittavan orkesterin ja erityisesti pianistin musiikkia. Tarina on kaikille tuttu eikä sillä oikeastaan ole edes merkitystä. Merkitystä lienee painovoimaa uhmaavalla liikekielellä, musiikin ja liikkeen yhteydellä. En osaa sitä paremmin kuvata. 

Yleisö sometti menemään kesken esityksen. Heti kun esityksessä tuli tauko (näyttämöllä vaihdettiin lavastusta), kymmenet kännykät alkoivat loistaa ja Facebook lauloi. Moni myös otti kaukaa yläparvilta valokuvia salamavalon kera. Oi aikoja, oi tapoja.

Kun esitys oli ohi, huikaisevasti pukeutuneet ja meikautuneet tapasivat toisensa ja lähtivät jonnekin viettämään esityksen jälkeistä aikaa. Me nuhjuiset turistit kävelimme hetken teatterin edustalla, söimme pizzaa ja palasimme hotelliimme. 

Lisää tietoja esityksen omalla sivulla.