Laivamuistoja

Elokuussa 1987 lähdimme Kyöstin ja Petrin kanssa ensimmäiselle interrail-matkallemme. Vaikka olinkin matkustanut Ruotsiin laivalla jo ainakin kolmesti aiemmin (vanhempieni kanssa Tukholmaan ja Gotlantiin, perheemme ainoat yhteiset ulkomaanmatkat, ajat olivat toiset, korot korkeat ja lennot kalliita; abiristeilyllä Tulholmaan ja takaisin), laivamatkassa oli outouden ja lupauksen tunnetta, olimmehan matkalla Portugaliin ja ties minne. 

Laivalta muistan sleep in -osastot, joissa nukuimme, jos emme löytäneet mukavampia paikkoja käytäviltä. Sleep-inissä oli joskus rauhattomampaa kuin käytävillä, koska muutkin olivat käyneet tax-freessä. Matkatavaramme uskoimme säilytykseen.

Muistan myös muut nuoret matkustajat, meitä oli paljon. En muista mitä söimme, oliko meillä eväät vai oliko meillä varaa syödä laivalla. Sen sijaan muistan miten ostimme sianlihasäilykkeitä Tanskan ja Saksan väliseltä lautalta ja söimme niitä vielä Pariisissa.
Mihin muistot kadonneet? Miksen muista - ja miksi en uskalla uskoa, mitä olen muistavinani? Muistan abiristeilyn, muistan myöhempiä laivamatkoja. Vuosien 1987 ja 1988 interrail-matkojen laivamatkat ovat kadonneet. Sen sijaan muistiini palaa matkojen myöhempiä vaiheita, joskin osa niistäkin on hyvin epävarmoja.
Muistoissani laivalla oli vain nuoria, ei lainkaan keski-ikäisiä, ehkä joitakin lapsia. Muistan vain ikäiseni, koska heistä olin kiinnostunut. Mitähän muistan tältä laivamatkalta 20 vuoden kuluttua - muistanko harmaapäiset ruotsalaiset ilakoimassa baarissa, lapset riehumassa yökerhossa alkuillasta bingon aikana. Entä hyttiosastollamme juhlineet nuoret, tax-freessä heti sen auettuna vierailleet?
Laivamatka Helsingistä Tukholmaan sujui tällä kertaa mukavasti. Söimme aasialaista ruokaa, joimme oluen, kävimme tax-freessä suklaamaistiasilla useasti, ja vetäydyimme hyttiimme. Uni tuli aikaisin ja jatkui yhtä myöhään kuin tavallisesti Suomessa eli kello seitsemään aamulla. Aamiaiseksi laivan kahvilassa lohileipä ja kahvia, ja nyt matkaa on vielä jäljellä pari tuntia.
Seuraava määränpää Kööpenhemina, jonne saavumme noin seitselmän aikaan illalla.
(Kuva vuoden 1987 matkaltamme)