The invention of solitude / Paul Auster

Paul Austerin isä kuoli yllättäen ja jätti jälkeensä talon täynnä tavaraa, joka Paulin piti käydä läpi. Samalla Paul joutui käymään läpi oman ja isänsä ja jopa isovanhempiensa elämän. Kävi nopeasti ilmi, että vähän itsestään kertonut isä oli kertonut itsestään paljon vähemmän kuin Paul oli ymmärtänyt. Vähä vähältä menneisyys paljastuu, osin ahkeran tutkimisen myötä ja osin onnekkaiden sattumien. Austereiden suvun tarina kietoutuu itävaltalaisten juutalaisten historiaan vainoineen, sotineen, siirtolaisuuksineen. Osa suvusta kuolee sodissa, osa selviää siirtolaiseksi Amerikkaan ja osa jopa menestyy siellä. Elämä on epävarmaa, väkivaltaistakin. 

Paul Auster kirjoittaa jo tässä aikaisessa (1979) teoksessaan yhtä hyvin kuin myöhemmissä teoksissaan, vaikkapa muutaman vuoden kuluttua ilmestyneessa New York Trilogy -romaanissaan. Kertomus on merkillisesti luokiteltu non-fictioniksi, tietokirjaksi, vaikka nykyisin se olisi lähinnä Knausgårdin etc tapaista (joskin paremmin kirjoitettua) autobiografiaa. 

Kirjan toinen osa kertoo Paul Austerin uran alkuvaihesta ja hänen Pariisissa viettämistään vuosista 1970-luvun alussa. Jälkimmäinen osa on myös kirjoitettu erinomaisesti, mutta ei yhtä yleismaailmallisia teemoja käsittelevä kuin ensimmäinen isän elämästä kertova. Jos on kiinnostunut Austerin kehityksestä kirjailijana, jälkimmäinen osa on varmasti innostavaa luettavaa. Sellaisenaan se ei sitä ole.