36 uurnaa / Sirpa Kähkönen

1900-luvun väkivalta, sorto, köyhyys, niiden siirtyminen sukupolvesta toiseen, rakkauden tarve ja sen puutu, sen osoittamisen puute, loputon ankaruus itseä ja lapsia kohtaa, matalaksi paneminen, leirit, pakkotyö ja pakkosyöttä - näistä kaikista on tehty Sirpa Kähkösen Finlandia-palkinnon voittanut romaani 36 uurnaa. 

Kähkönen rakentaa kirjansa keskusteluksi kuolleen äitinsä kanssa. Istuvat Kähkösen kotona, Tuonelan Tytti pitää kirjaa perunkirjoituksesta, ja läpi käydään koko suvun historia aina 1900-luvun alkuun. Kaikki lähti menemään pieleen jo alussa, oli liikaa lapsia, oli uppiniskaisuudeksi luultua utelaisuutta, oli piiskaamista ja pako Neuvostoliittoon, isoisä sinne pakeni veljiensä kanssa. Palasi takaisin, joutui leirille Tammisaareen, toisenkin kerran, oli punainen, ei antanut kohteluaan anteeksi, ja oli ankara Kähkösen äidille. 

Äiti ei osannut rakastaa paremmin kuin häntä oli rakastettu, katkeroitui, onnettomuuden myötä alkoholisoitui, ja lapsensa elämä, siis kirjailijan, oli karmeaa. 

Kähkönen löysi äitinsä kuoleman jälkeen tämän nuorena kirjoittamat päiväkirjat, jotka ovat romaanin runko, tuovat esiin asioita, selvyyttä äidin ahdistukseen, alkoholismiin. Ja tuovat esiin myös syitä sukupolvien takaa. 

On surullista miten pahasti asiat menivät pieleen, miten maassammekin veljesviha, luokkien välinen taistelu vähästä, ja oman aseman väkivalloin pönkittäminen yhdessä sotien kanssa rikkoivat miehet, ja siten perheet, ja miten ankarissa oloissa pärjääminen kovetti, lyttäsi, ja miten sukupuolten välinen epätasa-arvo pilasi monen nupullaan olleen elämän. 

Hämmentävää kirjaa lukiessani minulle oli, että tämä kaikki kauheus ei ole minun suvussani, ei ehkä siksi, että sukuni alueilla ei käyty kovasti sisällissotaa, tai että kukaan ei ottanut siihen osaa; tai siksi, että jostain syystä sota ei onnistunut rikkomaan isoisieni kautta vahmempiani, ja sitten minun kimppuuni käymään. En tiedä miksi olen näin onnekas. Onnellinen onnekkuudestani. 

Kirja on kirjoitettu loisteliaasti, kieli maalaa tapahtumat kuviksi, ihmisten hätä tuntuu lukijan sisällä. Finlandia-palkinto on ansaittu, mutta sen lunnaat ovat raskaat.