Trilogy / Jon Fosse

Jon Fossen Triology kertoo Aslen ja Alidan rakkaustarinan. Kirjassa on kolme tarinaa, miniromaania, jotka ilmestivät vuosien 2007 ja 2014 välillä. Tarinoista ensimmäinen, Wakefullness, kertoo miten Asle ja Alida tapasivat, miten Alida tuli raskaaksi ja miten Aslen äidin kuoleman jälkeen he joutuvat muuttamaan pois venevajasta, jossa he ovat asuneet. Nuoripari pakenee maasedulta Bergeniin, ja miten heidän on vaikeata saada yösijaa, koska Alidan raskaus on niin näkyvä. Asle järjestää asunnon, lapsi syntyy, mutta perheen on jatkettava matkaa, paettava. 

Syy pakoon selviää vuonna 2012 ilmestyneessä Olaf’s dreams miniromaanissa. Nimensä vaihtanut Asle palaa Bergeniin ostaakseen sormukset, hän on myynyt viulunsa, jonka soittaminen on kulkenut suvussa. Ostosreissu päättyy huonosti, kun poliisit saavat vihiä, että Asle on murhannut Alidan äidin, venevajan omistajan ja vielä lopuksi kätilön, jonka asunnon pari valtasi Bergenissä. 

Kolmas osa Weariness vuodelta 2014 kertoo Aslen ja Alidan tarinan Alidan tyttären Alesin kertomana. Alida on kävellyt Bergeniin, josta hänet ottaa mukaansa maaseudulle maanviljelijä-kalastaja Åsleik, piiaksi, mutta myöhemmin he saavat Alesin ja muitakin lapsia. 

Kirjan tarinat ovat sinällään tavanomaisia: rakkausta, väkivaltaa, köyhyyttä, luokkaeroja, ajankuvaa. Tarinoiden taika on kielessä. Fosse kirjoittaa kuin virtaavaa vettä, teksti kulkee ihmisten ajatusten myötä, ajasta toiseen, sukupolvesta toiseen. Kesken lauseen, tai lauseiden välissä, kertomus hyppää menneeseen palatakseen tulevaan. Ihmiset puhuvat toisilleen, mutta pääosin itsekseen, toistavat ajatuksiaan kuin vakuuttaakseen itsensä, ehkä kuulijansakin. 

Tarinat kertovat myös menneen ajan Norjasta, ajasta ennen rikkautta, pienten paikkakuntien ankaruudesta, köyhyydestä sikiävästä armottomuudesta, uskonnosta, joka syrjii huono-osaisia eikä kannusta parempiosaisia auttamaan. Tarinat ovat sydäntäsärkeviä vaikka Aslen ja Alidan rakkaus ylittää ajan ja elämän rajat, ja jatkuu seuraaviin polviin. 

Fossen lukeminen on palaamista menneeseen, kielen taikuutta, silkkaa riemua taiteesta. Suosittelen.