Kadotus / Leena Krohn
Kirjan päähenkilö on päätynyt työurallaan museon apulais-siivooja-vahtimestarista kanikonttorin kassahommien kautta löytötavaratoimiston ainoaksi työtekijäksi. Hän kutsuu työpaikkaansa Kadotukseksi ja havainnoi maailmaa, kaupunkiaan, ystäviään sieltä, kadonneiden ja muiden tavaroiden kautta.
Maailma näyttäytyy kummalliselta, lähimmäisten toimet käsittämättömiltä. Ainoa ystävä, paras, on kadonnut elämästä ja kauan sitten, ja nyt kuolee, ja päähenkilö hakee ystävänsä ateljesta salaa hankkimillaan avaimilla bonzai-puun, joita hän ryhtyy kasvattamaan. Puut tuovat pysyvyyttä elämään, joka muutoin vaikuttaa heikosti kiinni pitävältä.
Päähenkilö kulkee kotikaupunkinsa katuja, näkee kerjäläisiä, taideperformansseja, ilveilijöitä. Lukija on ihmeissään, koska hänen on vaikea erottaa päähenkilön sisäisen maailman tapahtumat kaupungin elämästä, osa selväksi tapahtuu vain päähenkilön kuvitelmissa, mutta osa Kadotuksen asiakaspalvelussa. Kanssaihmiset toimivat kummallisesti, heidän sinänsä tärkeä läsnäolonsa sekoituu uhkaaviin puheisiin, merkillisten salajuonien sekasotkuun.
Kirjan kieli on lakonista, tuo mieleen Kafkan, tapahtumat muistuttavat Murakamista. Lakoninen, toteava kieli luo vaivihkaista maailmaa taiten, aivan kuin maailmassan olisi paljon muutakin kuin mistä kieli kertoo. Kadehdittavat taloudellinen tapa kirjoitttaa, jotenkin yleismaailmallisen konstailematon, helposti käännettävä.
Tätä kirjaa kannattaa lukea metrossa ja ratikassa, koska kirjan salaperäisyys muuttaa lukijan ympäristön ja sen ihmiset. Ihmeen tuntu leijuu ja arkipäivän kirkastaa.
Kommentit