Sunnuntain rajat / Juha Rautio



Takakannen mukaan Juha Raution Sunnuntain rajat ajaa oven koomiseen ahdistukseen. Kirja tekee mitä lupaa, kertoo tarinoita hieman syrjäytyneiden elämästä pilke silmäkulmassa, hotakaismaisin sanankääntein ja kaurismäkeläisin vuorosanoin. 


Kirjan kertomuksissa tapaamme ihmisiä, joilla ei todellakaan mene hyvin. Usea heistä on jättänyt koulun kesken, päätynyt hanttihommiin, jotka ovat loppuneet ja joiden jäljiltä on kuitenkin vielä jonkinlainen itsekunnioitus tallella, hatarasti tuopin pohjalla, josta sitä on nautittava. Seuraukset ovat arvattavissa: tappelu, muistinmenetys, huorinteko, kukkaron katoaminen ja joukkoitsemurha. 


Luin kirjaa novelleina ja petyin. Raution kertomukset eivät ole klassisessa mielessä novelleja, ne eivät muutamaa (joukkoitsemurha) lukuunottamatta pääty laisinkaan, vielä vähemmän yllättäen. Kertomukset alkavat, kulkevat oman aikansa henkilöidensä mukana ja loppuvat sitten vaikkapa auto- tai venematkan määränpäässä.


Kertomuksina luettuina Raution kirja on kiinnostava näkökulma maailmaan, josta keski-ikäisenä (kirjan henkilöt ovat noin 30-vuotiaita) ja keskiluokkaiseen elämään ja kaupunginosaan turvaan hakeutuneena tiedän vähän. Siksi kirjallisuus onkin tärkeää, tarjoaahan se mahdollisuuden muiden elämien ymmärtämiseen, tässä tapauksessa just nyt Suomessa yhä yleisempään taloudelliseen ahdinkoon ja ahdistukseen.

Kuka muuten kirjoittaa ensimmäisen kirjan Orpon hallituksen epäisänmaallinen toiminnan vaikutuksista? Olisiko Rautiosta siihen?


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Velkavaalit - missä arvot?

TOP-5 lyhyttä pyöräretkeä Roihuvuoresta ja Itä-Helsingistä

Kaikki Helsingin kadut, aukiot etc