Suurenmoinen epävire / Aino Vähäpesola

Takakansi lupaa kirjan soivan kauniisti, kuin arkipäiväinen elämä vähine tähtihetkineen, ja niin kirja lupauksen lunastaa, vähäeleisesti, kiehtovasti. 

Tarina on arkista nuorten aikuisten elämää. Päähenkilö Viivi työskentelee freelanser-kustannustoimittajana, asuu nuoren kuolleen äitinsä perintörahoilla ostamassaan asunnossa lähiössä. Kirjan alussa Viivin ystävä Juuli Alma-tyttärineen muuttaa Viivin luo vesivahinkoa karkuun, mikä ilahduttaa Viiviä, koska iltojen yksinäisyys hälvenee. Päivisin Viivi kustannustoimittaa Johanneksen urkujen historiasta kertovaa tiiliskiviteosta.

Viivin elämään ilmestyy taiteilija-Manu, he rakastuvat, muuttavat yhteen, ottavat yhteen, elävät kuten nuorten kuuluukin, käyvät Lapissa matkoilla, juovat viiniä, viettävät jouluja yhdessä Juulin ja Viivin isän kanssa. 

Kirja kertoo taitavasti näiden ihmisten elämästä nykyajassa, ihmissuhteiden herkkyydestä, rakkaudesta, kaipuusta, ja työelämän hauraudesta, onnesta vähien varojen keskellä. 

Kirjassa ei varsinaisesti tapahdu paljon, tai ei ainakaan mitään suurta, kuten ei elämässäkään. Silti lukijana kaipasin hahmoja kirjan ollessa kesken, mietin miten heidän elämänsä jatkuu, kun palaan kirjan ääreen. Ja nyt mietin voisiko kirja jatkua jatko-osassa, koska Viivin ja Manun tarina jäi kesken, ehkä tarkoituksella, kirjassahan ei ole loppua huipennuksineen, juonen sulkeutumisineen.