Apupata / Hannu Väisänen

Kuvataiteilija ja kirjailija Hannu Väisänen on löytänyt kodin pienestä kylästä Ranskan maaseudulta. Kylässä sattuu ja tapahtuu, mikä antaa Väisäselle loputtomasti aiheita lyhyisiin tuokiokuviin. Ne ovat määrämittaisia, koska ne on alunperin julkaistu lehdissä.

Määrämittaisuus on hyväksi tuokiokuville, antaa niille ryhdin, estää ylenmääräisen maalailun (sic!) ja pakottaa keskittymään yhteen tai pariin henkilöön kerrallaan. Kertomuksista tulee ytimekkäitä. 

Kylän hahmot ovat värikkäitä. On toistaitoisen oloinen posteljooni, joka osoittautuu väitöskirjantekijäksi ja perheensä elättäjäksi. On naapurin, jonka kanssa tekisi mieli sinutella, mutta jolta sinuttelu ei vaan onnistu. Juhlissa juodaan viiniä, aperitiiveja ja joskus siitä seuraa iloisen rupattelun sijaan pieniä kahnausta. Se sovitaan seuraavana päivänä. 

Kylän parhaalla paikalla on tyhjä tontti, jolle porho rakennutti taloa rakastetulleen, joka valitettavasti kuoli kesken. Tontilla on rehevä marjakasvusto, ja maisemat jokilaaksoon. 

Väisänän siirrättää Oulusta kyläänsä pianon, jolla hänen isänsä oli musisoinut jatkosodan aikana saksalaisten kanssa. Piano ilahduttaa ja luo tunnelmaa aperitiivien nauttimisen lomassa. 

Ilahduttava pieni kirjanen. Tekisi niin kovasti palata Dordognen laaksoon pyöräilemään, sinne Väisäsen kylän maisemiin.