Beyond the wall / Katja Hoyer

Luettuani Thomas Brussigin romaanin The short end of Sonnenallee tajusin, että en tunne Itä-Saksan historiaa. Tiesin toki tarinat Trabanteista, Berliinin ilmasillasta, muurin rakentamisesta ja sen murtumisesta. En koskaan vieraillut Itä-Saksassa, ainoastaan Berliinin itäpuolella vuosikymmen muurin murtumisen jälkeen. 

Siksi tartuin Akateemisessa kirjakaupassa Katja Hoyerin kirjaan Beyond the wall. Se kertoo Itä-Saksan historian toisen maailmansodan loppuvaiheista aina muurin murtumisen ja Saksojen yhdistymiseen saakka.

Itäisen Saksan historia alkaa jo 1800-luvulta marxilaisista liikkeistä ja erityisesti vasemmistolaisten ja kommunistien sorrosta keisariajan ja eritisesti Weimarin tasavallan aikana. Monet kommunistit pakenivat Neuvostoliittoon, suurin osa heistä päätyi Stalinin vainojen aikana vankilaan, Siperian leireille tai murhatuksi. Loput - ja erityisesti Itä-Saksan tulevat johtajat Ulbricht ja Honecker - oppivat Stalinin tavat ja yhteiskuntamallin, ja myös pelon vallankumouksesta. 

Itä-Saksan historia häilyi Stalinin mielialojen mukaan. Stalin olisi aluksi halunnut yhteinäisen, puolueettoman Saksan, joka ei voisi uhata Venäjää. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään monista syistä, suurvalta politiikka meni eri tavoin kuin Stalin toivoi, ja Saksa pysyin kahtena. 

Itä-Saksan talous jäi jälkeen lännestä. Osin huonon talouden ja osin yhteiskuntamallin ahdistavuuden vuoksi ammattilaiset ryhtyivät muuttamaan sadoin tuhansin länteen. Tilanne kärjistyi, talous heikkeni, ja siksikin muuri oli rakennettava.

Muurin rakentamisen jälkeen Itä-Saksan talous parani, elintaso nousi. Tältä ajalta ovat peräisin suuret lähiöt (joiden rakentamisen opettivat suomalaiset) ja vaikkapa tarinat Trabanttien pitkistä toimistusajoista. 

Kirja kertoo historian yksittäisten ihmisten kautta. Jokainen lyhyt luku alkaa jonkun ihmisen elämästä ja laajenee sitten kertomaan historiasta laajemmin. On lukeja, jotka kertovat miten Itä-Saksa kahvipulassaan kääntyi Vietnamin puoleen ja yhteistyössä perustivat sinne kahviplantaaseja. Toisessa luvussa Lewis-farkkujen tuonti lännestä nuorison iloksi melkein romahduttaa maan talouden. Monet luvut myös kertovat hyvästä elämästä, naisten työssäkäynnistä, joka oli yleisempää kuin lännessä. 

Lopulta maan talous ei vaan kestänyt. Se ei johtunut ainoastaan talousjärjestelmän huonoudesta vaan myös luonnonvarojen vähyydestä, ja monista muista seikoista. Talouden huonontuessa Stasin voimat kasvoivat ja valvonta lisääntyi, joskin lopussa Stasin oli jo joutunut supistamaan toimintaansa. 

Ehkäpä tärkein oppi kirjassa on, että Itä-Saksan johdossa oli silkan pahuuden lisäksi paljon monimutkaisempia vaikuttimia, pelkoa, ja paljon hyvää tahtoa mahdottomassa tilanteessakin. 

Jos (ja kun) haluat ymmärtää Euroopan historiaa 1900-luvulla, Hoyerin kirja on erinomaisen suositeltava lähde. Kirja on hauska, helppolukuinen ja täynnä kiehtovia kertomuksia ja anekdootteja.