Nälkämaan laulu / Risto Oikarinen

Kolmekymppinen saksofonisti, joka muistuttaa aika paljon kirjailija-runoilija-saksofonisti Oikarista, kiirehtii junaan melkein myöhästyen. Ehtii, ja juna lähtee kohti Kajaania, josta Oikarinen itsekin on kotoisin. 

Kajaaniiin on pitkä matka ja jo hieman soittamiseen kyllästynyt Sibelius-Akatemian kasvatti ehtii matkalla muistella menneitä. Hän muistaa miten ensi kerran kuuli kotikaupungissaan saksofonin soivan sillalla, miten hän joutui lapsena kuitenkin opiskelemaan klarinetin soittoa, miten kesätyöt hautausmaalla menivät ja miten siellä juoppo suntio hoiti työnsä ja sai potkut. Ja koska matka vie Kajaaniin, on matkan tarkoitus soittaa Eino Leinon runoihin säestyksiä. Ja siitä runoilija pääsee miettimään Leinon runojen syntyjä ja merkityksiä.

Runoilijan/saksofonistin mielikuvistus on vilkas, hän yhtäkkiä muistelee miten Venäjän keisari kävi aikoinaan Kajaanin linnassa, miten Lönnrot siellä lääkärinä keräili runoja, ja välillä mielen täyttää Aristoteleen filosofia. Ja koko ajan matka kohti Kajaania jatkuu, kestää liki loputtomiin.

Lopulta matka päätty yhtäaikaa kirjan kanssa. 

Kirjan on kiinnostava, muistelmat opettavaisia, kieli moitteetonta, omaperäistäkin. En tiedä onko kirjassa lopulta autobiografiaa vai ei, eikä se kovin paljon lukemiseen vaikuttaisikaan.