Architect, verb / Reinier de Graaf

Rainer de Graaf käsittelee kirjassaan arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun viime vuosikymmenten keskeisiä, muodikkaimpia hokemia, tavoitteita ja suuntauksia. Kaikki saavat kyytiä, perustellusti ja armotta. Kirja on hyvin tutkittu, lähdeviitteitä tilastoihin on riittämiin. 

Kirja alkaa kertomuksella Gehrystä ja Bilbaon Guggenheim-museosta. Sehän elävöitti kaupunkia, nosti Bilbaon globaalin valokeilaan, toi turisteja vaurautta. Ja niin muut kaupungit ryhtyivät rakentamaan museoita, taidetta ja muuta. Kävi kuitenkin ilmi, että Bilbaossa tapahtui jotain muuta kuin pelkän museon rakentaminen, tai että menestyksen toistaminen ei onnistu kopioimalla. Onneksi kokoomus ei saanut Guggenheimia Helsinkiin. Hieman kyllä huolestuttaa yleinen hype Etelärannan uuden alueen elävyyden luomishaaveella arkkitehtuurimuseo rakentamalla. Merkit eivät ole hyvät. 

de Graaf ilakoi käsitteellä “placemaking”, eli ajatuksella, että kaupunki nousee kukoistukseen kun sinne rakennetaan samanlaisia alueita, paikkoja kuin muualle. de Graaf sain kerran tehtäväkseen luoda paikkoja erääseen kaupunkiin ja niin hän tekikin. Toimeksiantaja ei tiennyt mitä halusi, de Graaf ei tiennyt, ja lopulta jotain syntyi. Paikanluomista ei de Graafin mukaan voi edes määritellä, ei tietää milloin sitä on tehty ja jos on, niin onko hyvin. 

Monoclen ja muiden tapa julkaista listoja maailman mukavimmista kaupungeista huvittaa de Graafia. Hänen mielestään kriteerit ovat epämääräisiä, vaihtelevat eivätkä peruste mihinkään perusteltuihin kriteereihin. Näin voi olla vaikka listauksilla onkin kieltämättä henkeänostattava vaikutus hyvin menestyneissä kaupungeissa. 

Kiehtova kirja, ehkä hieman liian täyteen pakattu, ehkä hieman liian isolla lekalla operoiva. Opettavainen kuitenkin ja hyvä lähdeteos modernin arkkitehtuurin kritiikkiin.