Elokuun varjot / Philippe Teir

Kirjan alussa Jacob on palaamassa teinivuosiensa parhaan ystävänsä Robertin hautajaisiin nykyhetkessä. Muutaman sivun jälkeen tarina siirtyy 1990-luvun Pietarsaareen. Jacobin äiti on kadonnut Tukholmaan, isä etäinen virkamies, ja Jacob asuu isovanhempiensa luona. Hänen paras ystävänsä Robert, ja tämän sikso Josefine asuvat lähellä, pyörämatkan päässä. Robertinkaan kotona ei ole kaikki hyvin: Mick-isä on laivalla töissä, Mona-äiti turhautunut. Jacob ihastuu Monaan ja viettää todella paljon aikaa Robertin kodissa.



Elämä jatkuu, pojat teiniytyvät, tekevät juuri niitä asioita, joita teinit tekevät. Perustavat punk-pändin, käyvät keikoilla, juopottelevat. Kirja kertoo hyvin autofiktiivisella otteella poikien elämää, jonka reunoilla tapahtuu Pietarsaaren pieni 
yhteisö, Suomi ja maailma. 

Kirjan kerronta on taitavaa, tarina monipuolinen, mutta loppua kohden kerronta kiihtyy kuten tällaisissä kirjoissa yleensäkin, ehkäpä kuten elämässäkin. Pojat muuttavat kotona sivareiksi Turkuun ja Helsinkiin, toisen opiskelut sujuvat, toisen eivät. Kymmenet vuoden mahtuvat yhtäkkiä kymmeniin sivuihin. Lopussa tunnelma on haikea, keski-ikä on saavuttanut, vanhemmat ikääntyneet ja haaveet kadonneet. 
Kirjasta tulee mieleen Westön suurenmoinen Leijan Helsingin yllä, mutta aivan samaan koskettavuuteen Teir ei yllä. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Velkavaalit - missä arvot?

TOP-5 lyhyttä pyöräretkeä Roihuvuoresta ja Itä-Helsingistä

Kaikki Helsingin kadut, aukiot etc