Marijan Rakkaus / Joel Haahtela

Joel Haahtelan romaanit vaikuttavat pieniltä, mutta niissä on aina suuren romaanin verran kertomuksia, viisauttta ja elämän ymmärrystä. Kertomus vaikuttaa aluksi mitättömältä, moneen kertaan kerrotulta, mutta kirjan lopussa lukija ymmärtää lukeneensa jotain ainutlaatuista ja hienoa. 

Tällä kertaa kertomus on seuraava: suomalainen nuorukainen tapaa vuonna 1996 Prahassa bosnialaisen Marijan. Seuraa kaksi viikkoa onnea hotellihuoneessa kunnes Marija sanoo käyvänsä kaupassa, mutta ei palaa. Nuorukainen on hädissään, etsii Marijaa ympäri kaupunkia, mutta joutuu palaamaan kotiinsa. Hän palaa Prahaan vielä kerran, tuloksetta.

Tästä nuorukainen kirjoittaa kirjan. Aikaa kuluu. 25 vuoden kuluttua jo keski-ikäistynyt tapaa Marijan Triestessä yöjunaa odottaessaan. He matkaavat yhdessä Roomaan, jossa Marija (nyt taidehistorian professori) tutkii 1300-luvulla maalattua teosta, nuorukainen kirjoittaa seuraavaa romaaniaan. 

He käyvät kävelyllä, katsomassa taideteoksia, ajavat autolla maaseudulla. Ja puhuvat, ensin pinnallisesti, toisiaan ja yhteistä kaksiviikkoista vältellen. Sitten vähitellen - kuten tällaisessa tarinassa kuuluu - kumpikin tunnustaa valehdelleensa, kertoo mitä muistaa Prahasta, kumpikin eri asioita. En kerro tarinaa pidemmälle, koska sen lukeminen on nautinto.

Haahtela kirjoittaa pidättyvästi, lyhyin lausein, vain viitteellisesti kuvaillen. Henkilöiden ulkonäöstä hän ei kerro mitään, korkeintaan mainitsee, että “hänellä oli päällään mekko ja villahuivi”. Tämä on suurenmoista, koska lukija saa itse rakentaa maailman kertomuksen tapahtumapaikaksi. 

Kirja kertoo rakkauden, kaipuun lisäksi ajasta, ihmisen muuttumisesta ajassa, siitä miten vähän me ehkä tiedämme lähimmäisistämme ja vielä vähemmän itsestämme, kaiken tämän kauniisti osin päähenkilöiden kautta, ja osin taidehistorian. Kirjan keskeinen hahmo on muinainen maalaustaide, jonka kautta päähenkilöt keskustelevat. 

Kirjassa ei ole mitään vikaa. Se on täydellinen juuri sellaisena kuin se on, mutta se sopii vain kokeneille lukijoille, joilla on rohkeutta täydentää kirjan näennäinen tyhjyys.