Ratakierros / Miika Nousiainen

Miika Nousiainen päättää juosta 50-vuotiaiden 400 metrin Suomen ennätyksen, lopettaa työnsä kirjailijana ja Tv-sarjojen käsikirjoittajana, ja alkaa harjoitella. Tavoite on Göteborgin kisoissa 2024. 

Nousiainen treenaa ja kirjoittaa kuin Hotakainen steroideilla. Hänhän on tunnetusti hauska mies eikä hän jätä käyttämättä yhtään tilaisuutta assosioida nokkelasti. Tilaisuuksia riittää: joillakin sivuilla jokaisen kappaleen lopussa on pieni vitsi, nokkeluus, ja yleensä vielä sellainen, että se on mainostelkkarista tuttu, koska liian vaikea nokkeluus ei myy. 

Ei naurattanut sitten yhtään, säälitti pikemminkin. Kirja on myös hyvin sekava. On kuin sitä ei olisi kustannustoimitettu laisinkaan. Nousiainen kirjoittaa ajan hermolla, kommentoi kaikkea presidentinvaaleista maailmanpolitiikkaan ja vaatimattumuuskehuskelee omilla saavutuksillaan. Ehkäpä hänellä on ollut jokin sivumäärä tavoitteena? Tavoite pyhittää keinot! 

Kirjassa on loputtomasti mainintoja siitä, että kirjailijan ja urheilijan ammatit ovat erilaisia. Kuka olisi arvannut? Ehkäpä sen tarkoitus on korostaa urheilun toisteisuutta, kasvattaa lukijan sietokykyä siinä missä urheilijan maitohappon sietokykyä. 

Toki on muistettava, että kaikki ei ole totta missään kirjassa. Luultavasti tässä kirjassa totta ovat vain juoksukilpailuiden tulokset. Kaikki muu on muutettu luomaan hauskaa ja itseään alentamalla ylentävää tunnelmaa. 

Kirjan paras puoli on sen nopealukuisuus, se on kuin 400 metrin kilpailu, nopea, loppua kohti tuskaa tuottavat ja sitten yhtäkkiä ohi, ja jäljellä vain tyhjyys ja paha olo.