Tilavuuden laskemisesta I / Solvej Balle

Seitsenosaiseksi suunnitellun pienoisromaanisarjan ensimmäinen osa yllättää. Kirjan alussa nainen makaa huoneessa, kuuntelee kun mies liikkuu talossa. Käy ilmi, että nainen ei poistu huoneestaan ennen kuin mies menee ulos. Tätä jatkuu päivästä toiseen, mies tekee joka päivä samat asiat, naisen käytös vaihtelee. Mistä on kyse?

Selviää, että nainen Tara ja mies Thomas ovat joutuneet aikaongelman kynsiin. Kun Tara on työmatkalla Bordeauxissa, aika pysähtyy, jää junnaamaan marraskuun 18. päivään. Jokainen päivä toistaa samaa kaavaa, kaikki ihmiset Taraa lukuunottamatta heräävät aina aamulla täysin unohtaneina mitä aiemmin (eilen) on tapahtunut, ja elävät marraskuun 18. päivän samalla tavalla kuin automaatit. 

Tara sen sijaan tajuaa, että päivät toistuvat. Hänellä on vapaus päättää mitä tekee, joskin päivä alkaa hänelläkin uudestaan. 

Tilanne on pulmallinen, ja Tara yrittää saada Thomasin auttamaan. Kun se ei onnistu, Tara vetäytyy vierashuoneeseen, josta kirja alkoi. 

Ihmisten lisäksi esineet palaavat entiseen. Osa kaupasta ostetuista tavaroista palaa kauppaan tullakseen seuraavana samana päivänä uudestaan ostetuiksi. Siis jos ostaja on Thomas, sillä Taran ostaessa kaupan hyllyt vähitellen tyhjenevät - ja siksi Tara sanojensa mukaan joutuu pakenemaan pikkukaupugista Pariisiin. Siellä hän yrittää monin keinoin saada ajan takaisin raiteilleen.

Balle saa tästä asetelmasta irti todella paljon. Hän pystyy kuvailemaan henkilöiden elämän, heidän luokkansa ja ranskalaisen yhteiskunnan toimintaa, tarkasti ja oivaltavasti. Kieli on tarkkaa, merkillisesti asetelmasta huolimatta tarina ei ole hölmö vaan uskottava. 

Mutta mistä on kyse? Kirjanhan on oltava analogia tai allegoria, koska se ei selvästikään ole fantasiaa. Minulla on teoria, mutta en kerro sitä, jotta lukija (sinä!) ei menettäisi ihmetystään.

Mitähän kirjasarjan toinen osa tuo mukanaan?