Tilavuuden laskemisesta II / Solvej Balle

Solvej Ballen triologian Tilavuuden laskemisesta ensimmäinen osa vei mukanaan. Sen päähenkilö Tara herää ja huomaa, että kaikki hänen ympärillään elävät aina vain uudestaan marraskuun 18.  päivää. Myös Tara elä sitä uudelleen ja uudelleen, mutta hän tietää kohtalonsa. Muut vaan elävät samoja tapahtumia uudestaa. 

Toisessa osassa sama jatkuu. Tara odottaa pariisilaisessa hotellissa, että jotain muuttuisi hänen elettyään tuota marraskuun päivää vuoden verran. Mikään ei muutu, sama päivä jatkuu, koskaa ei koita 19. päivä. Eihän sellaista kestä, mutta onneksi Tara voi nostaa aina pankista lisää rahaa, koska joka aamu pankissa on saman verran. 

Ja eikun matkaan. Tara matkustaa Tanskaan, kiertelee Saksaa, matkaa Suomen kautta Norjaan, ja kokee matkallaan nilkannyrjähdyksiä, vaarallisia tilanteita jäisillä maanteillä, ja tapaa ihmisiä, jotka ovat kiinnostavia, mutta koko ajan 18. päivää uudestaan eläviä.

Mitä pidemmälle 18. päivien toistuvuus vie, sitä epäuskottavammaksi tarina käy. Tarina sinänsä ei ehkä olekaan kirjan keskeinen viesti, tai sanoma, jos sellaista on. Tarina on vain keino kertoa elämästä yhden eksyneen, yksinäiseksi jääneen ihmisen näkökulmasta. Hän kaipaa takaisin sinne mistä tuli, mitä ennen oli, mutta aina vaan herää siihen, että mennyttä ei saa takaisin. Ja hänen matkansa todistavat, että oman itsen pakeneminen matkailemalla on jokseenkin turhaa puuhaa. 

Odotan kolmatta osaa, koska sen on oltava erilainen, tämä 18. päivien toisteisuus alkaa menettää lumouksensa.